Syyttömät ja suojellut

Tauno: Henkilökunnan esittämät sanomalehtikatsaukset ovat olleet järkyttävää kuultavaa; täällä Pihliksessä on lajitoveri joutunut päivystämään tuntitolkulla ostarilla, räntäsateessa tolppaan kytkettynä ja Haagasta on löytynyt neuloja sisältäviä makkaranpaloja, meille koirille tarkoitettuja. Mehän vedetään halukkaasti mutaa, keppejä ja kuravettä, miksei siis maasta maukasta makkaraa!



Kaksijalkaisia on joskus hirmu vaikee ymmärtää. Yleensä ne on herkkiä ja haluaa suojella heikompia, niinko lapsia ja eläimiä... ja ympäristöä... ja lähiöitä. Sit on ihan henkilökunnassakin sellasii, jotka ei yhtään välitä. Silloin voi käydä niinko täällä ostarilla. Kaikki sympatiat ja empatiat (+ yksi puoliksi pureskeltu keppi Rekkulassa) kärvistelemään joutuneelle kamulle.

Eikä kaikki palvelusväeksi värväytyneet välitä toisista ihmisistäkään, laiminlyövät omat vastuunsa ja hommansa. Mutta minkäs teet! Ei kai kukaan kuvittele, että me koirat huvikseen kuljetetaan lenkillä palvelusväkeä mukana, narun päässä? Se nyt vaan on niin, ettei kakkakikkaroiden keräily ja pienissä pussukoissa kuljettelu ole koiran hommaa! Eikä me pystytä suojeleen itseämme kaikilta ihmisten aikaansaannoksilta, niinko liikenteeltä ja rikotulta lasilta yms. Ne on joskus niin typerii juttuja, ettei niitä eläin pysty edes kuvittelemaan, eikä siten niiltä suojautumaankaan. Jos vain olisikin henkilökunnan valinta koiran omissa tassuissa... Vaan ei, elämän arpapeliä on se.

Sitte on vielä tollasii Haagan tyyppejä, jotka haluaa vahingoittaa koiria, vaikka ne on vihasii ihmisille! Tai ainakin niiden pitäis olla, syyttömiähän me koirat ollaan siihen, jos meistä jotain haittaa on. Yhtään koiraa ei ole ollut oikeudessa syytteisiin vastaamassa, henkilökuntaa kyllä. Meikäläisen emäntä sen tietää kun hän lautamiesnä käräjillä istuu. Musta on kuiteskin aika epistä, että siellä jaetaan kakkua syyllisille. Se on taas yks noita Ihmisen Ihmeellisiä Ideoita.

HAU!

Tauno: Aikasen isot haukut ansaitsee se, joka on sunnuntaina vissiin ottanut Rekkulan pöydältä kaksi lasista kynttilälyhtyä ja paiskonut ne kallioon matkalla Aarnivalkeille päin. Emäntä ehti vasta tänään keräilemään lasinsiruja ja harmitteli kovasti myös oma tyhmyyttään: "Mitäs veit lasia Rekkulaan ja vandaalien ulottuville... petonista pitäis valaa ja ketjuilla kiinnittää... tunnelma pilalla ja paha mieli...", hää marmatti. Niitä kynttilälyhtyjähän tuotiin Rekkulan iltoja valaisemaan silloin, kun siellä olivat kaikki ympäröivät valotolpat pimeinä.

Noloo!

Tauno: Sade oli ennen ihan jees. Sitten emäntä osti ensin itselleen piiitkän punaisen sadetakin ja ettei siinä olisi muka ollut tarpeeksi: Seuraavaksi minulle hankittiin sadevarustus! Noloo! Emännän mielestä on kiva kun en ole niin märkä kun tullaan kotiin; ei tarvitse kuivata kuin jalat ja pää. Joo, joo, laiskuutta, laiskuutta!

Äsken tuolla Graniittitiellä tuli kadun toista puolta vastaan vanha Aaltonen, Oskari siis. Silläkin oli sadetakki päällä ja me yritettiin olla niinko ei oltais huomattukaan toisiamme. Vaan niin oli pakko emäntien pitää äänekäs ja näyttävä sadetakkikatselmus melkein keskellä tietä. Aaltosella oli sentään sellainen maastopuvun värinen, suht' miehekäs tekele. Sen ja sen toisen TVH:n keltaisen sanoi suostuvansa pistämään päälleen, vaan toppatakkia ei mistään hinnasta. "Jos se sen ottaa komerosta, niin minä menen sohvan taakse ja soitan -tana kännykällä poliisille!", mesosi Aaltonen. En tiedä tekiskö se niin, mutta ainakin sen emäntä on siinä uskossa ja sehän riittää.

En olisi millään halunnut levitellä itsestäni verkossa sadetakkikuvia, mutta olkoon nyt ihan vain siltä varalta, ettei joku teistä ole sellaista ennen nähnyt. Osaatte sitten varoa eläinkaupassa jos sellaista ruvetaan päälle sovittelemaan. "Kannattaa ohjelmoida kännykkään virkavallan numero valmiiksi", neuvoo Aaltonen, joka on jo niin vanha ja kokenut, että kandee uskoa.

Ihana päiväuni!

Tauno: Emäntä kävi tänään Viikin uudessa Prisma-keskuksessa ja kertoi näkemästään. Minä näin iltapäivällä ihanaa unta...

Vapaus on vaarallista?

Tauno: Vähä jännää oli tänä aamuna! Yks mäyris oli päässy Rekkulan pienten puolelta vapauteen! Sen emäntä oli ihan kauhuissaan ku ne oli vaan täällä kylässä eikä edes tuntenu maastoa, ei se eikä se onnellinen mäyris. Me lähdettiin emännän kanssa partioimaan ja mä yritin viestittää, et mä haluun kans vapaaks ja sitä mäyristä paimentamaan, mut emäntä ei päästäny. Sit olis jo kaks koiraa ollu onnellisii... No, henkilökunnan onneksi se pötkylä piti niin kovaa älämölöä kokoajan, et me kuultiin about kokoajan missä se menee. Välillä se tuli näkyviin ja mä yritin esittää "tule luokseni" ilmeitä - se kun oli narttu, Seri nimeltään - mut ei se musta piitannu. Höh. No, sitte se vissiin väsy siihen riehumiseen ja tuli takaisin. Onneks se ei ehtiny Kehäykköselle.
Kaikki koirathan kyllä tietää ne kolot siellä Rekkulassa. Me kaikki ei vaan olla niin onnellisia, et mahduttais niistä ulos.

Ristihuulet riesana?

Tauno: Emäntä kävi Milanossa ja näytteli kuvia paikallisista rekkuloista sun muista. Minulle jäi vähän epäselväksi, että sanotaanko siellä dalmatialaisia kaneiksi, vai onko siellä kanien jahtaaminen kiellettyä. Yksi eläinkauppakin oli löytynyt ja siellä oli koiria myytävänä - ei kaneja. Suloisia pieniä palleroita. Heräteostokset jäivät kuitenkin tekemättä.

Yksikseskös yskiskelet?

Tauno: Melkein kaikki kaverit on ollu yskässä, eli lentsua on liikkeellä. Tai mitä nyt lie; pieneläinklinikalla on puhelimitse jaettu kennelyskädiagnooseja, muualla on oltu maltillisempia. Alma, Wilma, Taavi, Piki, Onni, Vertti... Ne nyt aineskin ovat köhineet, mutta onneksi ovat jo paranemaan päin. Saadaan pian Rekkulaankin taas vilskettä.

PS. Ansan emäntä löysi hyvät "koiran ensiapu" -sivut. Linkeistä pääsee.

Arkkitehtuuri on ihmeellistä

Tauno: Olin henkilökunnan kanssa tässä taannoin kiertämässä Pihlajamäen tulevaa arkkitehtuuripolkua. Mukana oli arkkitehtejäkin aika liuta, viittilöivät sinne tänne ja tekivät papereihinsa merkintöjä. Selityksiä en juurikaan ymmärtänyt, silityksiä kyllä. Etenkin ne kaupunkisuunnitteluviraston arkkitehtitädit paijailivat kovasti! Kiva reissu!

No, sitten pari viikkoa reissun jälkeen sen saman reitin varrelle alkoi puihin ilmestyä kirkkaan vaaleanpunaisia palloja! Jokin yhteys tällä ekskursiolla, minun mukanaoloni sillä ja noilla palloilla oli pakko olla. Kun oikein mietin, niin kekkasin, että aika moni pallo oli juuri siinä kohdin, johon olin reissun aikana pissinyt! Siitä päättelin, että olivat merkinneet (uros)koirien pissipaikat niillä ympyröillä. Ihmisillä on näet tapana keksiä juuri tuollaisia juttuja: pissi tähän, älä pissi tähän.

Sen jälkeen olen yrittänyt pissiä aina sellaisen merkityn puun kohdalla. Aluksi yritin olla tarkka ja osua vallan siihen pylpyrään, mutta ne olivat niin peijakkaan korkealla, että selälleenhän siinä meinasi kellahtaa joka kerta. Ja nyt ovat sitten ne puutkin kadonneet! Saha on laulanut ainkin siinä Graniittitien ja Kiilletien risteyksessä, jossa oli paaaaljon pylpyröitä. Mitä tää tällainen vehtaaminen oikein meinaa? Luulin, että insinöörit vaan on ihmeellisiä, mutta että arkkitehditkin!

Mutapainin ystävät

Tauno: Henkilökunta ei suostu kurvaamaan Rekkulaan kun siellä on niin kuraista. Rakennusvirasto on tosin taas tyrkännyt sinne ison kasan kivituhkaa, liekö joku tilannut - emäntä ei ainakaan tunnusta! Minusta mutapaini Ansan kaa on just kivaa ja samoin tykkään Kuplapuiston koiriksen maauimalasta: Upeat mahdollisuudet niin kuntouimareille kuin tällaisille mutaa syöville läträäjillekin! Munaksiaan myöten siellä kastuu edelleen, vaikka Tiinun ja Kaarlon emännän vetämä talkooporukka roudasi viime kesänä uimapaikoille "tonnikaupalla" soraa. Pihlajamäkeen on kuulema haikailtu uimahallia about 35 vuotta, joten siinä suhteessa me koirat olemme etuoikeutetussa asemassa! Vaan kyllä sinne Savelan pelloille mahtuisi maauimala ihmisillekin. Senhän voisi rakentaa jonnekin sinne poikien ja tyttöjen puiston viereen...

PS. Maasälvänpolulta Rapakiventielle laskeutuvat portaat ovat remontissa. Lähiöarkkitehti Mikko kertoi, ettei niistä tule ritilärappuja. Jee, jee! Saman asian varmisti setä, joka rakensi niitä portaita. Kertoi, ettei askelmille tule edes yhtään asfalttia, joka on jäätyessään liukas. Portaat ovat myös paljon suoremmat, eivätkä enää kiekuralla kuin appenzellin häntä!

Insinööri ei ole koira...

... mutta minustapa tuleekin isona insinööri! Suunnittelen ihan kiusallani sellaisia portaita, joita ihmiset eivät pysty kävelemään! Tai sitten minusta tulee päättäjä ja päätän poistaa kaikki portaat. Katsotaan, miten ihmisinsinöörin fysiikka sen kestää!

Juu, ei... Eivät olleet Kiillekuja 3:n ja 4:n välistä Pihlajistoon johtavat uudet portaat koiraystävälliset! Vaikka minä olen iso koira - silleen fyysillisesti - niin silti olivat tassut liian pienet uusien portaiden rautaritilästöä tallaamaan. Auts, auts, auts! Eikä siinä portaiden vieressäkään voi oikein kulkea, niinko Liuskekuja 3:n toisessa päässä olevien rautaportaiden. Kaikki koirat ei tykkää myöskään siitä, että portaiden läpi vilkkaa maa. Minun pientä kelopäätäni se ei haittaa, mutta onneksi emäntä päätti kiertää Liuskekuja 4:n toisen pään puuportaiden kautta.
On se niin väärin, jos kaikki portaat muutetaan koiraepäystävällisiksi!

- Tauno
PS. Nuo kuvassa näkyvät lastenvaunuraiteet ovat vain nousuissa, eivätkä ulotu tasanteille.

Uroskoiran kielikylpy

Tauno: Niskavuori oli taas eilen lujilla kun kaksi piikkiä tuikattiin sinne, rokotuksia siis. Noo, emmä sitä oikeesti edes huomannu. Niinko en sitäkään, kun tunnistesirua skannailtiin. Siellä se kuiteskin oli, vaikka Ansa (niskavuoren emäntä) on terävin hampain möyhentänyt niskalihakseni välillä ihan helläksi.

Asiaan. Henkilökunta on alkanu tohista jotain koirakoulu-juttua! Mä en käsitä! Mitä koulua tässä muka tarvitaan? Mehän kaikki ta-va-taan ihan sujuvasti, eli heilutetaan häntää tai rähistään kun nähdään. Me käytetään p-mailia, eli osataan lukee ja kirjoittaa viestejä. Meillä on kemistin nenä ja hyvä fysiikka. Me tunnetaan kaikki sijamuodotkin, mutta kaks niistä on meille varsin tärkeetä, illatiivi ja inessiivi: Rekkulaan ja Rekkulassa. Etenkin tota illatiivia me osataan ilmaista selkeästi remmistä vetämällä. Illatiivin valmistelu aloitetaan illalla kotona, ankarasti tuijottamalla, yleensä siinä seitsemän aikoihin. Henkilökunnan mielestä sijamuodot on kielioppia, mutta me ollaan eri mieltä siitä.

Matematiikkakin sujuu: lasketaan vieraat sisälle, mutta ei ulos. Joskus lasketaan laulellen vesiä ja joskus aiheutetaan laskuja. Useimmat meistä näet osaa jakaa, esim. yhden kengän/sohvan/seinän kahteen tahi useampaan osaan. Kertominen on vaikeampaa. Lajitovereiden kesken kerronnassa sattuu väärinkäsityksiä silloin tällöin, mutta henkilökunnan kanssa päivittäin. Meillä kun ei ole aina oikein yhteistä kieltä. Henkilökunta ei ole suostunut pistään omaa kieltään peliin ja siks mä oon yrittäny itte hoitaa tommosta kielikylpyä ittelleni. Monta kertaa päivässä. Henkilökunta ei siitä hirveesti tykkää, on kuulema niin roisin näköstä. Mutta mitäs väliä sillä on, jos kielitaito kehittyy! Se se vasta on kunnon kielioppia!

Minusta tulee isona... sähkömies!

Tauno: Jouduin tänä aamuna jalat ristissä oottelemaan ulospääsyä, ainaki jotain yheksään. Ensteks me jouduttiin henkilökunnan kaa tossa talon päässä laittaan yhelle tyypille sauvakävelysauvat oikeinpäin. Hirvee härdelli.
Sitku me päästiin Marmoritielle, niin siellä paikotti keskellä tietä iso nosturiauto. Sen kuski rullas ikkunan auki ja kysyi, että missä täällä on se koirapuisto! Se oli sähkömies, vastikään Vantaalta Helsingin alueelle siirtynyt ja vähä eksyksissä. No, ensteks me käveltiin sen edellä ku se pyysi, mut musta oli vähä keljua yrittää pissiskellä ja sillee ko hemmetin hevi "rekka" (nimeltään "Pilvi") peesaa persiissä. Me sitten neuvottiin sille tie ja vaihdettiin peesivuoroa. Rekkulan luona me käytiin näyttään sille kaikki pimeet lamput. Sitme hengailtiin hetki laivakoiralaivueen ja Sissin kaa Rekkulassa. Ku me lähettiin, se sähkömies oli vielä autossaan sähkölinjakarttojen kaa peuhaamassa. Me käytiin antaan sille oikeet kartat oikeenpäin käteen ja jätettiin se tyytyväisenä hommiin.

Mut aika äheet varusteet sillä oli, nosturit ja kaikki. Mä päätin, että musta tulee kans isona sähkömies. Sellasilla vehkeillä pystyy kusaseen niin ylös tolppaan, ettei kukaan!

Poikamme Esko

Tauno: Ansa sitten pullautti pojan. Koska olen hyvin vastuuntuntoinen nuori mies, olen tunnustanut tuon vihiriän vinkuveitikan ja luvannut kasvattaa kuin omani. Pojan ristiäiset vietettiin Rekkulassa ja oikein oivan nimen hän saikin - Esko. Ja kun tarkemmin katsoo, silleen sivusta ja silimiä siristäen, niin alkaa tuo ihan näköinenkin olla. Meidän molempien. Ruumiinrakenne on minulta ja ilme Ansalta. Opetin sille jo vähän jalan nostamista ja muita äijäjuttuja.

Rekkularomantiikkaa

Tauno: Rekkulassa on iltaisin ihanan romanttista kun valot ovat pimeinä ja roskiksista kiemurtelee kirsuun sulotuoksuja! Henkilökunta tosin yrittää epätoivoisesti pilata tunnelmaa. Valoista ovat vuorotellen soitelleet Helsingin Energiaan ja roskiksista on Rakennusvirasto saanut viestin toisensa jälkeen. Tänään joku valopää oli mennyt lupaamaan, että ensi viikolla viimeistään pitäisi pimeyden vallan vapista. Epistä! Minusta henkilökunnan tuomat lyhdyt ja kynttilät on paljo kivempii... Nyt jos ne viraston villet vielä menee pesemään ne pienten puolella olevat Sulot, niin mä kyllä...

Syyskauden avajaiset Rekkulassa!

Syyskauden riahakkaat avajaiset Rekkulassa kestävät kaksi päivää! Aloitellaan ensi perjantaina illansuussa "suunnittelukokouksella & illanistujaisilla" ja jatketaan talkootyyppisillä katumusharjoituksilla lauantaina iltapäivällä.

* pe 17.8. klo 19:30 alkaen suunnittelua ja istujaista
* la 18.8. klo 14:00 alkaen kevyttä talkoamista

Riahakkuudesta vastannevat itse rekut...

Bluussit on nyt bluussattu ja juoksut juostu

Ansa: Kylläpä koiran elämä on sitten ihanaa. Henkilökunta on rauhoittunut aloittelemaan lomalaisten elämää ja minä tyttö olen juoksuni juossut. Alkuun olin hieman ihmeissäni, että miksi juuri nyt sitten taas saa mennä rekkulaan - juuri kun olin oppinut viihdyttämään itseäni pallon ja kepin kanssa. Ihmettelin, että miksi Taunon ja minun emännät olivat ihmeissään, kun jälleennäkemisen riemu ei ollutkaan niin valtaisaa ja riehakasta - mä teeskentelin et mua ei kiinnosta yhtään :) . Mutta eihän nuo ihmiset mitään tajua. Mähän olin loukkaantunut Taunolle. Se on vaan kolmen viikon ajan juossu muita narttuja vokottelemassa ja mun pitäis muka heti olla niin ku mitään ei ois tapahtunutkaan. No eilen mä sitten luovutin - että oli ihanaa painiskella märällä nurmella. Vain Tauno ja minä.

Olen muutes tutustunut myös Evitskogiin ( ikimetsä på finska). Ihmeellisen ihania pihoja makkaroita pullollaan, ja niin ihanaa kantahenkilökuntaa. Kepit ja pallot vaan lenteli ja välillä suuhun tungettiin grillimakkaraa, vaikka en kerenny edes kerjään. Mahtava paikka, tulkaa muutkin sinne ! Saa nähdä pääseekö sinne juhannuksena, jos ei vaikka satais.

Paskervillerin koira!

Tauno: Lehmät on aika poppiksii! Olin tänään Viikin pelloilla katsomassa hienoi hiehoi, mutta mun ei annettu paimentaa. Siellä oli sellaisia langanlaihoja paimenpoikia, jotka oli kyllä aika sähäköitä! Henkilökunta oli mennä tyystin kaikilta toliltaan, kun yritin ruikata pissiin siihen tolppaan... Kaboow, Zoot and White Lightning! Siinä olis voinu perhekalleudet kärventyä, ja mitenkäs me sitten Ansan kaa ens kesänä niitä pentuja tehtäis? Onneksi en ehtinyt toimittamaan... Mutta kyllä maalla on mukavaa! Etenkin tuossa paskatankin alla viileässä oli mukava pötkötellä.

Boikotoin Bluusseja! Rokkaan Rekkulassa!

Tauno: Kävin taas tänään Kiillepuistossa tarkistamassa asian: sinne eivät koirat ole tervetulleita! Tuliskohan se Dave meidän Rekkulaan jatkoille? Voitais tarjota sille riehakasta menoa ja raikasta juotavaa ruostumattomasta teräskupista! Rekkulan oma "Ensemble perfor Manse" on jo harjoitellut ahkerasti muutamia nykyään manselaisen Daven kipaleita, kuten "Pieni ja hento ote". Siinä Ansa ja minä esitetään modernin tanssin keinoin, miten kaverin niskaa käsitellään hennoin hampain. Urosten kuoro ulisee kappaleen "Tupakka, viini ja villit naiset" ja nartut esittävät nonstoppina tuttua näytelmää "Jo, joo, mä rakastan sua". Lopuks me vedetään koko jengi Daven kaa kimpassa se "Sitähän se kaaaaikki on, ooo-oo, rakkautta, rakkautta vain..." Mä luulen, että Dave jää koko kesäks Rekkulaan budjaan ja bailaan!

Ravaton Rekkula

Tauno: Rekkula on nyt henkilökunnan mielestä aivan ravattoman hieno, kiitos eilisten talkoajien. Meille jäi silti vielä ihan kiva kasa omiin leikkeihimme.

Tai muuten!

Ai jumat, Ansalla on ”ne”,
mutt’ se on ihan tyhmää se,
etten sitä nähdä saa
viikkoihin, se **tuttaa!

Ei se niska, ei se juoksu,
vaan se Ansan sulotuoksu,
joka leijuu kaikkialla
- mullon sielu sikkaralla!

Viime yönä unta näin,
ett’ Ansa oli pieniin päin,
ja meillä Rekkulassa pesä,
eessä vilkas pentukesä!

Siis tietäkääkin urokset,
ett’ vaikka tuoksuu mensikset,
niin turha yhtään vongata,
tai tuutte kokeen kovia!

terveisin Tauno

Masennusta...

Ansa: Mä olen niin masentunu, että! Tänään aamulla Onni käyttäyty ihan ihmeellisesti. Se vinku ja vikisi, vaik mä olin ihan tavallinen - juoksin kepakon perässä ja ärisin sille, et mrrr.. et ota mun kepaa. Emäntä kelas, et mikähän juttu tää nyt on, ei kait vaan juoksut ole alkamassa. Siis mitkä juoksut - ainahan MÄ juoksen. No sit se alko tutkii mua kotona. Paineli mahasta ja vaikka mitä. Mä yritin nuolla itteeni sitä mukaa kun veri "lensi". Emäntäni päätyi tutkimuksissaan siihen, että kuukauden rekkula-aresti on alkanut! Siis tää on niin väärin!!! On se nyt vaan kumma, kun haukku näin naiseksi tulee, niin heti laitetaan karenssiin :(

Mutta ei se mitään pojat - nähdään kartsalla. Ja mä tosiaan odottelen, et te kaikki ihanat Roomeot tulette vaikka ikkunan alle laulamaan. Sieltä minä sitten parvekkelta kurkistelen ujona ja kainona, nautiskellen huomiosta - kuin Julia konsanaan.

Niin ja enhän mä nyt sitten pääse Rekkulan talkoisiinkaan...mä voin kyllä laittaa mun henkilökunnan hommiin sinne Rekkulaan. Meidän porukoille ei kuulemma se sunnuntai käy, sillä mun isännällä on kuulemma lauantaina joku puolenvuosisadan karonkka - se vanhenee ihan gubbeks. Mut mä lupaan, että ne tulee siirtämään KASAA joku toinen päivä.

Terveisin Ansa - ei enää tyttö.

Rekkulassa talkoot sunnuntaina iltapäivällä

Tauno: "Kivituhkakasa Rekkulassa on kuulema yhtä puoleensavetävä kuin Mikko Leppilampi - ja yhtä vaikeasti valloitettava! Tai sitten ei, jos yhdessä yritetään. Eipä kuitenkaan oteta tuosta paineita, tärkeintä on hauskat talkoot!

Tavataan siis Rekkulassa (= Maasälväntien koirapuisto) sunnuntaina (20.5.). Emäntä yrittää kottikärryineen ja lapioineen (pari kpl) tulla paikalle siinä kahden kieppeillä, ehkä jo aikaisemminkin. Jos lokoisat aamu-unesi venähtävät etkä ehdi paikalle noin aikaisin, niin nou hätä - kasasta riittää kyllä kaikille! Mukaan omat eväät ja työkalut, jos on."

PS. sähköpostiosoitteemme on ansa.tauno(haukuhouku)gmail.com
jos vaikka tulee jotain asiaa.

Nopean toiminnan joukot!

Tauno: Pitää ihan tassua antaa Rakennusviraston nopean toiminnan joukoille! Valtaisa kasa kivituhkaa oli eilen ilmestynyt Rekkulaan, siis samana päivänä kun pyynnön saivat! Mutakylpyläämme uhkaa ankea kohtalo... Henkilökunta pyytää ehdottelemaan sopivia talkooaikoja, meille kävis kuulema torstaina iltapäivällä. Sähköpostiosoitteemme on ansa.tauno(haukuhouku)gmail.com.

Emännys tuossa juuri liimaa muistitikkua kameraan, ettei se vaan unohtuisi kuten edellisissä talkoissa...

PS. Kikka(ra) kolmonen henkilökunnan naurattamiseksi: Nosta jalkaa puun vieressä kuin pissisit, mutta tuekin jalalla topakasti puun runkoon ja - kakkaa! Toimii meillä.

Sulo tuoksuu

Tauno: Rekkulan isojen puolen "Sulo" on tikkutäynnä kakkaa ja roskaa. Ehdin tässä jo herkutella unelmalla siitä ihanasta tuoksusta, jonka kesä ja lämpimät kelit saavat roskiksessa aikaiseksi! Vaan henkilökunta ei taaskaan ole asiasta samaa mieltä ja niinpä hän laittoi viikonloppuna sähköpostia rakennusvirastoon, pyysi tyhjentämään roskiksen ja tilasi kivituhkaa lisää :)

Viraston asiakaspalvelusta vastattiin heti, että asia on mennyt etiäpäin. Eikä siinä vielä kaikki, piiripuutarhuri Veli-Matti Pynnönen soitti henkilökohtaisesti ja selvitti roskisasiaa. Hän kertoi, että tästedes koiristen olisi tarkoitus pärjätä pelkällä Molokilla (jos sellainen on, kuten meillä) ja Suloista (+ niiden tyhjennyspalvelusta) luovuttaisiin kokonaan. Meidän Rekkulassamme tällainen järjestely on kuitenkin hankala, sillä silloin pienten puolelle ei jäisi roskista ollenkaan ja isojen puolen Molokkikin mötköttää toisella puolella Rekkulaa. Piiripuutarhuri lupasi, että Sulo jää sulostuttamaan pienten puolta.

Ja sitä kivituhkaakin tulee lisää, tässä jossain vaiheessa! Henkilökunnalla on jo valtiontaloudellisesti merkittäviä EU-tukiaisia nauttiva palkokasviviljelmä poskionteloissaan, minä kun onnistun joka Rekkulavisiitillä kylpemään siellä peräkammarin plutakossa! Herneet nenästä, niin hengityskin kulkee paremmin! Tai no, ehkä niistä voipi olla hyötyäkin, jos se Sulo vielä kauankin jatkaa sulotuokujen hönkäilyä..."

Karkasiko lapasesta?

Tauno: ”Koira on valinnut ihmisen henkilökunnakseen käsien vuoksi. Vaikka olemme jalalla erinomaisia, niin käsillä tehtävät asiat on lajimme ollut pakko ulkoistaa. Siksi muinaiset esi-isämme lähettivät tarjouspyynnöt kaikille kädellisille ryhmittymille ja perimätieto kertoo, että valinta oli vaikea. Ihmiseen päädyttiin lopulta siksi, että tämä oli oppinut viihtymään maassa. Näin meidän koirien ei ole vuosituhansien saatossa tarvinnut opetella kiipeämään puiden latvustoihin, missä ulkoilu olisi hankalaa jo ihan oksiin takertuvien remmienkin vuoksi. Muuta eroahan näissä kädellisissä ei näin koiran näkökulmasta ole ja vaihto saattaa hyvinkin tulla ajankohtaiseksi, jos ihmiset vielä kovasti nykyisestään veltostuvat.

Eivätkä toimi ihmisillä kädetkään enää kovin luotettavasti. Heiltähän karkaa lapasesta milloin mitäkin; pullot särkyvät kallioille ja roskat putoavat minne sattuu – usein ihan roskiksen viereen. Mahdottoman paljon olen nähnyt metsissäkin ihmisen tavaroita. On hanskoja, pipoja, akkuja, patjoja, tuoleja, kanistereita, alushousuja, kiukaita, sukkia, sytkäreitä, peltipurkkeja, pullonkorkkeja muovirasioita, ammeita, autoja, polkupyöriä... ja niin edelleen. Muiden kädellisten tavaroita ei metsistä löydy, joten heillä ilmeisesti kädet toimivat edelleen moitteettomasti. Tämä on syytä muistaa, kun sopimus ihmisen kanssa on seuraavan kerran katkolla.”

Onks Ansaa näkyny?

Tauno: "Pihliksessä siivottiin tänään. Kävimme henkilökunnan kanssa tarkastuskierroksella aikaisin aamupäivällä. Silloin ostarin tienoilla oli vielä lasia. Mä olisin halunnut mennä siihen S-marketin eteen kerjäämään paijauksia ja ihmettelemään vähän niin ihmisvilinää kuin kolisevia ostoskärryjäkin, mutta henkilökunta ei päästänyt. Me koukattiin nopeasti kirkon portaita ylös ja käytiin katsomassa, jos vaikka Ansa olisi Lähiöasemalla. Ei se ollu. Vähän hajua oli kyllä, Ansan ja pullan. Siellä kuulema leivotaan aika usein ja perjantaisin pidetään oikein kaffilaakin. Ei se kuiteskaan mikään karvaturrien paikka ole, mäkin pääsin vain pikaisesti pistäytymään. Parasta siellä oli se, että sain paaaaljon paijausta ja toisiks parasta oli akvaario, koska tykkään kalasta.
Ansa löytyi iltapäivällä kotoa ja se tuli ulos kun mä haukuin niiden parvekkeen alla ihan roomeona."

Ultra Bra!

Tauno: "Henkilökunta kyllästyi blogin ulkonäköön ja pisti sen uusiksi. En tiä, oisko tarvinnut, mutta kuka nyt tykkää minkäkin kanssa painia. Minä Ansan. Kohtasimme eilen illalla pikkumetsässä, mutta emäntä ei jaksanut enää lähteä Rekkulaan. Kaikenlaisia tekosyitä! Että oli ruoka oottamassa, ettei jaksa pyykätä minua... Rekkulahan on nyt niin hieno ja kuiva, yksi juomapaikka on vain isojen puolella. Pienten puolella on pari enemmän, mutta Veetin emäntä oli siellä tänään ahkeroimassa. Kakkalipolla paranteli "vesireittejä" - ultra bra! Siis henkilökunnan mielestä."

Kuva kertoisi enemmän...

Tauno: "Mökötin eilen koko iltapäivän, koska emäntäni ei ottanut minua mukaan Rekkulan talkoisiin. Ja tämä vain siksi, että meillä oli puolilta päivin kylppärissä vesisota - sellainen kiva leikki, jossa henkilökunta kippaa minut ammeeseen ja suihkuttaa vettä päälle ja minä sitten hyppään pian ammeesta pois ja ravistelen kuravedet ympäri kylppäriä. Kahta vesisotaa ei kuulema samana päivänä jaksa, ja niin minut jätettiin kotiin.

No, emäntä tuli hiukka väsyksissä talkoista kotiin ja päätti heti ladata kamerasta kuvat koneelle. Vaan eipä ollutkaan kuvan kuvaa muistona, sillä muistikortti oli unohtunut skannerin korttipaikkaan! Haa-haa, vähä tää oli vahingoniloinen! Mutta vain vähän, sillä olisin kyllä halunnut ne kuvat nähdä. Oikeesti minua harmitti enemmän se, etten saanut maistaa Wilman emännän tuomia munkkirinkilöitä ja simaa! Vähä epistä...

Illalla kävimme sitten Ansan kaa testaamassa paikat ja kyllä olikin Rekkulamme aivan upeesti stailattu. Vain Innon Markon suunnittelemat verhot puuttuivat. Öbaut kymmenen henkilötyötuntia kivituhkakasan katoaminen oli ottanut, eli aika topakka urakka. Ansa kertoi, että siellä oli meidän henkilökunnan lisäksi väkeä Onnilta, Veetiltä, Leeviltä, Wilmalta, Sissiltä ja Elliltä. Kiitos vaan kovasti kaikille! Emäntä jo uhittelee tilaavansa uuden kasan, että saa kuvat otettua!"

Rekkula kuntoon!

Tauno: "En millään jaksa enää odottaa, että Rekkulaan jo aikapäiviä sitten rojautettu hiekkakasa itsestään ajautuisi asiallisiin paikkoihin, niinko sinne pienten puolen kuoppiin. Olen ehdottanut henkilökunnalle, että tarttuisi lapioon. Vaan on hällä milloin jalka kipiä, milloin ei vain hotsita. Nyt olen sitten pistänyt sellaisen ukaasin, että viimeistään lauantaina on kasan oltava sileänä. Jos siellä nyt joku koirakaveri tätä lukee, niin pistä oma henkilökuntasi hommiin. Aion roudata oman emäntäni sinne lapioineen ja kottikärryineen ensi lauantaina klo 14. Henkilökunnalle omat työkalut ja talkooeväät mukaan, itse voit tulla niine hyvinesi"

Koirankakankantaja

Tauno: "Henkilökunnan hyvällä mielellä pitäminen on tärkeää, ja onneksi myös helppoa, sillä pienistä asioista on hän onnellinen. Yksi pienimmistä on minun kakkakikkaroitteni kanniskeleminen pienessä pussukassa ympäri Pihlajamäkeä. Aivan ensteks parhaita reittejä on Liusketie alusta loppuun, sillä siellä on niitä vihreitä kaupunginarkiston keräyspaikkoja vain yksi, Lähiöaseman edessä toispual tietä. Kun pukkaa kikkaransa sopivasti sen jälkeen, niin henkilökunta saa ylpeänä heilutella pussukkaa koko Liusketien ja vielä Marmoritienkin ja jos siitä päiväkodin nurkalta kääntyy ylös lekarille ja siitä kotitalolle, niin vasta omalla kotiroskiksella tarvitsee kakkapussista luopua. Se se henkilökuntaa hymyilyttää. Luontevia roskispaikkoja kyllä olisi ympäri Pihlistä, mutta onneksi eivät ole HKR:n sedät niitä kekanneet. Siinähän hupenisi henkilökunnalta elämisen tarkoitus aika vähiin."

Pienet Alpit Pihliksessä

Tauno: "Tarttis päästä Alpeille. Valtava korkeanpaikankaipuu johtuu luultavimmin rotuni sveitsiläisestä alkuperästä. Samoista maisemista lienee hypännyt rotuperimään geeni, joka säätelee juustonhimoa. Tai siis ei säätele, himo on täysin hallitsematon. Käkikelloihin en ole ainakaan vielä tuntenut minkäänlaista vetoa, mutta nahkahousut arvatenkin maistuisivat.

Tässä meidän lähellä oleva hyppyrimäki, eli Hyndä, saapi paremman puutteessa toimittaa Alppien virkaa. Hienot ovat maisemat, vaikka henkilökunnan mielestä sieltä ennen näkikin kauemmas. Puut kun eivät olleet vielä niin suuria. Emännän haaveena on saada hyppyrimäelle, vanhan hyppyrimäen kohdalle, hyppyrimäen näköinen näkötorni.

Minulle riittäisi se, että Hyndälle voisi koirakin mennä, ilman kenkiä siis. Vaikka kuinka yritän vetää ylös nousevalle polulle päin, niin emäntä nykäisee remmistä takaisin. Henkilökunnan kielitaito on aika huono, mutta sen verran olen ymmärtänyt, että kyse on lasista. Sitä on kuulema siellä niin paljon, ettei väistelemään pysty. Kukaan niistä lasin rikkojista ei ole vissiin koskaan nähnyt terävän lasinpalan halkiviiltämää koiran anturaa.

Lasiakin pelottavampi juttu on (minusta) se, että siellä on kuulema hirveesti mäyräkoiran raatoja! Tätä hommaa en oikein käsitä, mutta tässä samassa talossa asuvaa mäyris-Leinoa olen kyllä joka kerta tavatessamme varoittanut menemästä lähellekään sitä mäkeä.

Nenä vie!

Tauno: "Nuuh, sniif, nuuh, sniif... Aivan mahtavat hajut, kirsu on ihan tötteröllä ja värisee puoli tuntia vielä kotiintulon jälkeenkin! Jumankekka, mitä viestejä!

On muuten hirvee meininki tuolla skutsissa! Jänikset vetää ympyrää kuin järkeä vailla ja pikkulinnut on jo puolilta päivin ihan hapoilla kun ne on visertäny aamuyöstä alkaen. Varikset raakkuu risusavotassa ja kähisee hyvistä kepeistä. Sen mäkin ymmärrän. Sit on vielä ne kaikki pörisevät, surisevat, inisevät ja lepattavat, jotka oli meidän lumileikkien ajan jossain jemmassa - niinko kaikki kukat ja muu värillinen kama.

Tää on Ansa meidän eka kevät! Nyt pukkaa runua!

Kevät haisee hyvälle,
ja hajut menee syvälle
nenään, mistä aivoihin
kulkee viesti ihanin:
Ansa kävi tänään täällä,
oli ihan sillä päällä!

Nää näkis tänään takiksella, eiks joo?!"

(Kuvasivuilla pari uutta kuvaa)

Ansaaaaa!

Tauno: Ansa satutti tassunsa eikä me saada nyt leikkiä. Elämä ilman Ansaa on ihan tylsää! Olen tänään jättänyt armaalleni kaipaavia viestejä puiden kylkiin.

Ja minullakin se vaan räkä turisee, vaikka sain sellaisen piikin, että piti kaikilta neniäisiltä nirri nirskahtaa. Ilmeisesti niitä ei sitten ollutkaan. Kävimme tänään apteekissa (tai siinä eteisessä) ja haimme lääkärin määräämän antibioottikuurin. Vähä tyhmää kun siellä ei saanut mitään naposteltavaa.

Jäniskuiskaaja

Tauno: Kekkasin eilen uuden metsästyskonstin, vaikken siitä lajista juuri piittaakaan (siis metsästyksestä, kekkailusta tykkään kyllä). Onnistuin näet "hyptonisoimaan" jäniksen! Istuin paikallani ihan hiljaa, tuijotin pupua tiukasti silmiin ja huhuilin mielessäni, että "tänne, paisti, tänne". Ja niinhän se sitten tulikin, hiljakseen loikkien, suoraan kohti, noin viiden metrin päähän! Minä istuin hievahtamatta, viiksikarvakaan ei värähtänyt. Kuolakin alkoi jo valua suusta pupun lähestyessä, mutta sitten kaksi kaukana kikattavaa teinityttöä pilasi kaiken. Paisti karkasi. Ei no, oikeesti minulla valui räkä nenästä ja jos pupu olisi tullut luo, olisin vain leikkinyt sen kanssa. Niillä on elämä niin rankkaa muutenkin. Kaikenlaisia uhkia piisaa ihan riittämiin, vaikka "Edu" Kettunen vaimoineen näyttääkin muuttaneen pois. Tai me ainakin luultiin, että se oli sen vaimo. Ehkä se Edun kaveri olikin Mikko Repolainen, lempinimeltään "Kaktusviina Kuustonen".

PS. Hyptonisoivasti silmiin tuijottaminen onnistuu hyvin kun on "hieman pyöreähköt silmät", kuten se tuomaritäti siellä näyttelyssä sanoi. Sitäpaitsi, minusta neliskanttiset silmät eivät ole mistään kotoisin. "Kliks klaks" sanovat räpytellessä...

Kääk! Nenäpunkki!

Tauno: Henkilökunta roudasi minut tänään sinne Sopulitien kivalle eläinlääkärille, joka antaa aina nappuloita sillä aikaa kun kutittelee niskaa. Annan sen olla siinä luulossa, että niskaan pistäminen muka tuntuisi jotenkin ikävältä ilman herkkuja. Höh, ei mitään verrattuna Ansan vauvahampaisiin!
"Nenäpunkkiepäily" lukee kuulema laskussa. Joten, älkää siis luulko, että olisin ylpistynyt, jos en ihan nenä nenää vasten tervehdi. Nenäpunkki tarttuu koirasta koiraan, eli joltain leikkikaverilta minäkin olen sen saanut. Jos nenäsi alkaa vuotaa tai alat pärskiä tai sinua muuten vaan hirvittää oman kirsusi kunto, niin käy näyttämässä sitä lääkärille.

Rakkaat lukijamme!

Tauno: Arvaa mitä Ansa? Meidän blogimme on noussut blogilistalla 142 sijaa! Jeee! Sijoituksemme on tosin siinä viiden tuhannen kieppeillä (4905), mutta mitä välii! Meillä on kokonaista 3 tilaajaa ja viikossa alle kymmenen lukijaa, mutta ne on kaikki ihanii! Jeeee!

Mr. Pihlajamäki

Ansa: Ette kyllä ikinä usko! MUN kundifrendi, siis Tauno, se on tänään voittanut kisat. Se on niinkus parhaimman näköinen ja kokoinen appelsiinijangsteri mitä vaan voi olla. Niin no ihanko mä nyt en ois sitä tienny. Toisaalta eihän se nyt ole ihmekään, ku mä niinko olen oikeestan sen stailisti ja manageri. Mä aina duunaan sen niskakarvat geelillä hyvännäköiseks ja vedän häntää, et se menis paremmin kippuralle. Täytyy vaan sanoa et pitäkää muut mimmit vaan hampaanne erossa - Tauno on mun, vaan ja ainoastaan mun :)

26.2. Tauno: Henkilökunta tavasi tänään jostain koiralehdestä, että viime vuonna rekisteröitiin yli 40.000 koiraa. Mä luulen, että suurin osa niistä oli eilen Kaapelitehtaalla - ainakin puolet kaikista kahdeksasta rekiströidystä appenzelleristä oli, eli minä, mun broidi ja kaks systerii. Oli kiva nähdä niitä pitkästä aikaa. Mun faijan emäntä pyöritteli mua nakilla koko porukan edessä ja välillä piti paikottaa siinä nakin edessä ihan paikallaan. Se olis ollu ihan kivaa, jos ei olis tarvinnu pitää pantaa kaulassa. Välillä ne yritti avata mun suuta väkisin ja ottaa ne nakit pois, mutta mä purin hampaat yhteen enkä antanu.

Mä sain herkkupaloja napsimalla pokaalin, kaks ruusuketta ja pötkön koiranmakkaraa, josta osa pistettiin Rekkulassa jakoon eilen illalla. Eipä tartte Ansankaan valittaa, että hää vaan joutuu ruuan perässä juoksemaan! Jos me muutetaan kahelleen Rekkulaan ja aletaan siellä susiparina elelemään, niin mä voin hoitaa makkaraosaston - syömällä lisää nakkeja! Mut Ansan pitää jatkaa stailaushommia ja tarkistaa säännöllisesti, että mun hännän kiinnitys pitää.

Ansa oli tuossa edellä huolissaan siitä, että mimmit alkaa mua jahtaan. Musta tuntuu, että se täti, joka määräs niistä makkaroista ja pysteistä, taisi ihastua muhun, koska se oli sujauttanut makkarapaketin mukaan rakkauskirjeenkin. Siinä luki, että "7 kk vanha erittäin hyväntyyppinen urospentu, jolla oikeat pään mittasuhteet. Hyvä otsapenger, aavistuksen pyöreät silmät, hyväasentoiset ja hyvin asettuneet korvat. Erittäin hyvä kaula, suora selkälinja, ikäisekseen hyvin kehittynyt rintakehä. Hyvä hännän kiinnitys ja asento. Liikkuu tasapainoisesti". Sit mä oon sen mielestä vielä jotain tasapainoista eestä ja takaa, mut mä en saanu sen käsialasta selvää, että mitä. Vähä sääliks käy sitä tätiä, ku mä oon jo Ansan kaa.

Se täti oli sanonu, että mä oon MELKEIN pulska, en siis ihan. Se oli mun mielestä ainoo negatiivinen juttu, koska mä olen yrittäny ja yrittäny kasvattaa massaa. Sitä tarvitaan yhden labbiksen, eli Taavin kellistämiseksi. Se on aidan takaa katsellut Ansaa sillä silmällä, mutta aina kun me on yritetty olla Rekkulassa samalla puolella, niin se on tilsinyt mut maan rakoon. Kun nyt ei vaan henkilökunta rupeis vähenteleen sapuskan määrää...

Tuolla meidän kuvasivuilla on pari kuvaa sieltä Kaapelitehtaalta.

Parempi myöhään

Rakennusviraston edustajat vierailivat Rekkulassa perjantaina. Paikkoja olivat esittelemässä Rekkulan pääkäyttäjät, eli laumallinen koiria henkilökuntineen sekä myös lähiöarkkitehti Mikko Tainio. Kolot niin maassa kuin aidoissakin noteerattiin, puut ja vesireitit syynättiin ja portteja kolisuteltiin. Tämän talven työlistalle kunnostus ei enää ehdi, mutta viimeistään ensi talvena (2008) ruvetaan hommiin: Aidat korjataan, puita kaadetaan (ellei jo ennemminkin) ja maaperää ainakin yritetään muokata niin, ettei se menisi sateella ihan velliksi. Kuivatuskonstit ovat vielä vähän hakusessa, mutta maaperää ja ympäristöä tullaan katsomaan sillä silmällä uudelleen ensi kesänä.
Rekkulavisiitin jälkeen Pihlajamäki tarjosi vieraille yllätyksen: Paikasta, jossa heidän karttojensa mukaan on metsää ja talo, löytyikin yllättäen puisto (Aarnivalkea). Tämäkin paikka luvattiin katsastaa uudelleen kesällä. Ehkä silloin voitaisiin pitää makkarakestit,
toivoo Rekkulan väki

Rekkula Remonttiin!

Rakennusviraston edustajat tulevat huomenna perjantaina klo 12:30 Rekkulaan "haukuttaviksi", eli kuulemaan ehdotuksia koirapuistomme kohentamiseksi. Tervetuloa mukaan kaikki Rekkulan käyttäjät - etenkin itse rekut!

Ansa & Tauno

Hei ne raksaviraston tyypit oli tosi kivoja. Meit oli puistossa Wilma, Onni, Vertti, Tara ja tieteski me. Ne kuunteli tosi mielellään meijän parannusehdotuksia. Kerrottiin, et aita´on sieltä täältä sökönä ja tarvittis vähän huoltoo ja et henkilökunta ei o kauheen ilosii, kun keväisin rekkula on ihan veden vallassa. Henkilökunta marmatti myös niistä puista, kun niitä on niin paljon, että päivä ei paista rekkulaan ja ne kerää myös itikoita. Ne raksaviraston tyypit lupas, että vuonna 2008 voitais tehä suurempi puustoremppa ja nyt keväällä aitojen kohennusta ja maa-aineksen lisäämistä. Ne lupas myös tulla uudelleen kylään keväämmällä, jotta ne näkee tilanteen oikeammassa valossa. Saattaa muuten käydä niinkin, että me saatais uusia roskiksia mm. Aarnivalkeelle ja sillai. Henkilökunta ku ei oikein tykkää et maassa on kaikenmaailman paperi- ja makkarapaketti roskaa; vähä mä kyl ihmettelen - ne on hyviä, vai mitä Tauno?

P-mail

Tauno: * Kävin juuri ulkona lukemassa P-mailini, aika paljon oli roskapostia joukossa. Mutta oli kaikkea mielenkiintoistakin, sellaista, jota henkilökunta ei sitten millään näytä ymmärtävän: vetää vain pian pois, eikä anna nuuskia niin pitkään kuin pitäisi. Hyvä, että ehtii tärkeimpiin vastailemaan. Tuolla takametsän rinteessä asuvat paikalliset julkut, eli "Edu" Kettunen vaimoineen, olivat jättäneet pesäkolonsa ulkopuolelle sellaiset "ÄLÄ TULE TÄNNE, TAI MUUTEN" -viestit, että vähän hirvitti. Onhan ne sentään villieläimiä.

* Mä muuten ymmärrän nyt tään Tauno -jutun paljon paremmin. Kuulin vasta eilen emännältäni, että osaan suudella kädelle ihan kuin esikuvani. Emännällä on siitä nimittäin kokemusta, sillä joskus ihan 80-luvun alussa Tauno Palo oli polvistunut emäntäni eteen ja suudellut tätä kädelle, Ravintola Elitessä. Pitää vissiin mennä sinne raflan eteen seisoskelemaan, jos vaikka huomaisivat yhdennäköisyytemme ja kutsuisivat sisään, kantapöytään - syömään lihaa.

Hyvät Rekkulalaiset!

Näin vaalien aikaan olemme me Tauno ja Ansa päättäneet perustaa Rekkulaan oman valtuuston. Toivotamme kaikki kovaa ja hieman hiljempaakin haukkuvat tervetulleiksi. Mottonamme on: Henkilökunta ja muut kaksijalkaiset herätkää - hei hau hau!!
Haukkua saa niin paljon kun haluaa, me emme harrasta yksiäänisesti haukkumista ! Nykäiskää henkilökuntaamme takinliepeestä ja pyytäkää heiltä sähköpostiosoitteemme, julkaisemme kommenttinne halutessanne oman kuvan kera !

T. Ansa ja Tauno

Kettuuu...ketu.. ketu.... kettuuu!

Ansa: Tänään ku me mentiin Tanen kaa ulos nii Tara tuli vastaan ja kertoi, et se oli eilen nähny rekkulan aidan takaa KETUN. Tai siis sen isäntä oikeestaan kerto meidän henkilökunnalle, et se siis oli kettu.Se oli seistä nököttäny ja katsellu Rekkulaa sillä silmällä. Tara oli ollu ihan intona, et mennään hei iskä kattoon sitä lähempää. Mut ei se sit ollu päästäny. Tara kertos et se oli ollu tosi komee ja hyvässä lihassa oleva yksilö.Se kuulemma asuu sen kaverin kaa ihan kahestaan siinä nuotiopaikan jälkeen tulevan pukkisillan vasemmalla puolella, noin kolme metrii alespäin mäkee. Me nähtiin se kämppä Tanen kaa. Koskahan me saadaan Taunon kaa muuttaa kahelleen asumaan?? Me voitais hyvin muuttaa rekkulaan, kyllä me pärjättäis, onhan siellä niitä nakkejakin puissa ja naksuja maassa ja aina sillon tällöin vois pyytää henkilökunnan kyläileen ruokakassin kera :)

Henkilökuntaaa!

Tauno: Keksin vahingossa loistavan keinon ilostuttaa henkilökuntaa. Söin nimittäin eilen illalla takapihalta löytämäni kakkapussin - tyhjän siis. Ei se ole suurinta herkkuani, mutta en voinut antaa sitä Ansallekaan, joten pistelin vihiriän biokakkapussin poskeeni. Tämä ei vielä ollut se iloa tuottava juttu, päinvastoin.

No, tänään sitten puolilta päivin oli sen pussin aika tulla toisesta päästä ulos, aivan kuten kaikkien iltaisin mutustelemieni pikkukeppien on tapana (henkilökunta kutsuu sitä tikkukakaksi). Yritin tietenkin siistinä koirana asetella kikkarat ja tikut valmiiksi ulos tulevaan pussiin, mutta en onnistunut, vaikka kiemurtelin kovasti. Niinhän siinä sitten kävi, ettei iloisen vihiriänruskea pussi tullutkaan kokonaan ulos vaan jäi puoliväliin, ankarasta rypistyksestä huolimatta. Tarvitsin siis henkilökuntaa apuun. Emäntäni pisti oitis puhtaan pussin käteensä ja vetäisi kakkapussin vauhdilla ulos. Ja nauroi! Ääneen ja niin, että vedet lensivät silmistä! Ilmeisesti olin onnistunut järjestämään hänelle unohtumattoman elämyksen ja kerrankin iloisen sellaisen! Sitä tuo vain harmitteli, ettei paikalle osunut ketään tuttua tuota tähtihetkeä todistamaan. Onhan se totta, että henkilökunta on iloisimmillaan silloin, kun se pääsee tekemään sitä, missä se on erityisen hyvä - niinko toteuttamaan itseään. Tästedes syön kaikki eteen tulevat pussukat!

Kakkapussin sisältävä kakkapussi vietiin sitten roskikseen, jota henkilökunta kutsuu kaupunginarkistoksi. En kyllä usko, että ne arkistoivat kaikki minun tuotokseni, mutta jos kuitenkin sen tekevät, niin onpahan siinä tämänpäiväisessä niillä vähän ihmettelemistä.

Kuvasto

Ansan ja Taunon kuvia löytyy linkkilistan takaa!

Ansa ja Tauno suomalaisen elokuvan tähtipari....???? Ai noiko?

Ansa: Huomenta Tauno, mä en nähny sua äsken, ku mä kävin ulkona! Plääh! Mut arvaa mitä? Me ollaanki julkkuja. Tai aenaski julkkujen näkösii. Henkilökunta löys kuvan meidän kaksoisollennoista ja sillee. Ne yrittää täysillä matkia meitä! Nyt meidän kandeis tehä joku suunnitelma, et ne ei pöllis meiän hyvää formaattii....

Niin ja kato, toiki uros puree tota narttuu kaulasta...ihanku sä välil mua, vaik mä kyl enempi sua !

Mä LAITAN TÄN LINKIN, JOS SÄ HALUUT MENNÄ TUTKAILEEN NIITTEN VARKAITTEN SIVUA! href="http://www.info.uta.fi/kurssit/a9/ansa_ja_tauno/

Rekkulan puut pukkaa nakkia!

Tauno: Minä kiipeän! Minä osaan! Nakki, nakki, nakki...
Ansa: Ihan hyvä yritys, Tane, mutta nou nakki! Minä kiipeän sinun selkääsi ja hyppään sitten sieltä, jooko?
Ansa ja Tauno: Haloo! Antakaa hyvä henkilökunta jo niitä nakkeja!

Sydän pomppien iltaa ootan vain

Sä olet, oma Ansani mun, oma kultsuni vaan!
Mä sinun, sulohampaasi illalla niskaani saan!
En tiedä parempaa
kuin kanssas kiertää Rekkulaa
mä siksi, sydän pomppien iltaa ootan vain,
sydän pomppien iltaa ootan vain!

Onnea puolivuotiaalle Ansalleni!

t. Tauno
PS. Ehkä säkin opit tänään nostaan jalkaa :o

Rinta rottingilla !

Ansa: Kiitän ja kumarran jo etukäteen teitä kaikkia, jotka tulette minua tänään muistamaan.OLEN NIMITTÄIN NYT 1/2 VUOTIAS NUORI NEITONEN! Näin kun nyt ryhdyn näitä menneitä kuukausia muistelemaan, huomaan miten paljon pienen koiran puolivuotis elämään mahtuu. Olen kasvanut 3 kiloisesta 16 kiloiseksi ja korkeuttakin on tullut rutkasti. Olen oppinut, että kannattaa välillä kuunnella henkilökuntaa, sillä niillä on ihmeellisen hyviä nappuloita, joita joskus saan. Pelkään vain, että toveri Wilma on huomannut saman ja yrittää tunkeutua minun tontilleni. Wilma nimittäin ei saa silmiään irti emännästäni - istua kököttää vain sen edessä ja odottaa herkkupaloja.

Osaan myös pidätellä vessahätääni tarvittaessa jopa 9 tuntia. Nämä perhemme pikkuapulaiset, kun eivät aina jaksa muistaa tulla koulusta suoraan kotia. Siellä minä sitten loukkaantuneena makaan ja juoksen takajalat ristissä ovelle, kun suvaitsevat saapua; mutta pissinyt en ole. Toki joskus, kun rekkulassa on ollut hurjan hauskaa ja paljon kavereita, niin silloin linjakas kroppani käy hieman ylikierroksilla ja lämpimään kotiin päästessä voi käydä vahinko. Emäntäni ei kuitenkaan ole ollut vihainen, vaan on ystävällisesti siivonnut puolestani.

Olen myös opettanut henkilökunnan ymmärtämään minua. Uskokaa tai älkää nekin voi OPPIA. Kun haluan jotain, niin ei kun vain mahan päälle hyppäämään ja tassulla huitomaan, niin kyllä ymmärtävät. Ne alkaa kiitettävän nopeasti pukemaan toppahousuja jalkaan ja minä saan omat valjaani päälle. Ne ei vaan tiedä sitä, että aina mulla ei ole vessahätä, vaan mulla on kiire Taunon luokse.

Mutta tässä näitä mietteitä näin synttäriaamuna - tavataan REKKULASSA!

t. Ansa

Rekkulassa jytää

Ansa: Vähä meit oli tänää monta Pihliksen Rekkulassa. Aenaski seittemän kaverii. Se Herkules oli kyllä suuri, vaik se on ihan yhtä vanha ku me Taunon kaa. Sen kuljettaja sanos, et se kasvaa 70 kiloseks, eli vielä puolet lisää... huh huh. Kyllä mua vähä alkuu pelotti, mut onneks Wilman emäntä visko mulle lumiklimppei, niin mä unohdin kaiken muun ympärillä olevan. Tauno sen sijaan bräijäs Herkuleksen kanssa koko ajan. Välillä mä yritin mennä väliin ja vetää Taunoa hännästä, et tuu pois, mut ei se tullu.

Sit sinne tuli kolme kovaa ja korkeelta puhuvaa naista. Helga, Wanda ja sit se yks jonka nimee mä en muista. Ne oli aika veikeitä tyyppejä. Kääpiö snautsereita tai jotain. Ollaan me nähty ne kyl ennenki, mut ei kuitenskaa leikitty. Kyllä se on hyvä,että on toi REKKULA, mitä sitä muuten tekiskää - kuljettas henkilökunnan kaa vaan ympäri ämpäri Pihliksen metsiä - vaan on nekin kyllä kivoja mestoja.
Nyt mä meen nukkuun ja kenties näen unta Rekkulasta ja tieteski susta Tauno :)

Tärkeitä virtsanpylväitä

Tauno: Yksi koirauroksen tärkeimmistä virtsanpylväistä on nyt saavutettu: Osaan nostaa jalkaa! Opin sen jo eilen, mutta tänään vasta pääsin oikein merkkaamisen makuun. Oi olisittepa nähneet henkilökunnan reaktion kun ruikkasin tuonne yhden rapun eteen lumipenkkaan sellaisen upean "Tauno was here" -tagin. Kolmesta neljään erilaista tunnetilaa ehdin rekisteröimään emännän kasvoilta ennen kuin hän havahtui potkimaan lunta merkkini päälle. Jee jee, oon kova jätkä! Ainakin narun päästä ja aidan takaa...

1/2 vuotta tai 1/2 vuosisataa........

Ansa: Häpi böördth dei tu juu.......kato ku mun huulet ihanasti suipistuu...kato! Kyllä sitä nyt ollaan niin polleita niin. Odota vaan viikko - perässä nääs tullaan- , niin eiköhän bluussata yhessä tuolla rekkulassa. Meidänki emäntä on ihan tiloissa niistä Kiillepuiston joistain kesäbluusseista. Hokee vaan koko ajan, et ISO KYNÄ ja sillai. Luuleekohan se, et siel on jotkut kirjoituskilpailut tai jotain????

Muistat sä Tauno, ku Rekkulassa kävi se Jimi - Hendrixin Jimi- siinä äijässä vasta oli meininkiä. Sen pukukin oli niin taivaallisen.. sininen. Siinä vasta uros!!!! Jos noi kaksjalkaset yhtään tajuais jotain, niin ne fiilarois vaikka Rekkulabluusseist eikä jostain Kiillepuiston pippaloista, joihin me ei päästä ees mukaan. Tauno, järkätään vaik 1.2 luussit REKKULASSA. Juhlistettais vaik ajankulua. Mitäs sanot????

Tauno: Kiitos vain, armahain! Myös siitä ihanasta namipalasta! Virallinen syntymäpäiväni oli eilen, mutta oikeesti se onkin tänään. Emoni Vera alkoi puskea meitä sisaruksia maailmaan 30. heinäkuuta, mutta minä plumpsahdin maailmaan vasta seuraavan päivän puolella. Kiva kun saa kaksi päivää juhlia synttäreitä ja vielä nimpparit päälle! En kyllä tiedä, koska ne on... Toista se on emännällä, jolla on kummatkin samana päivänä. Ne niinko kumoaa toisensa eikä niitä silloin tarvitse viettää! Niin hän on päättänyt. Mutta tavataan illalla rekkulassa kumminkin. Ehkä jo tänään?
Ja tiedoksi flätti-tätille Vantaalta: Me ei saada olla vapaina pihalla, mutta talon takana me juostaan hirmu kovaa! Tai aineski Ansa. Tytöt on niin nopeita ;-)

Oon puolivuotias, oon puolivuotias...

Tauno: Esitän tässä teille puolivuotissyntymäpäiväni kunniaksi Groucho Marx -imitaationi: "Age is not a particularly interesting subject. Anyone can get old. All you have to do is live long enough." Se ei jostain kumman syystä herätä yhtään hilpeyttä emännässäni, joka komentaa vaan tiukasti, että "pois se kepappi suusta!" - "Irrrrrti!" En siis ole syntymäpäiväni johdosta yhtään blues-fiiliksissä, vaikka tälläydyinkin kuvaan Kiillepuistossa, jossa kesäkuussa on kuulema jotkut bluesit - sellaista ainakin Ansan ja mun emännät ovat tohisseet. Ne kohkaa jostain tyypistä, jolla on iso keppi tai kynä tai joku. Just joo, sanonko mitä sellaisille "isoille kynille" tehdään? Ne saavat kunnon käsittelyn kulmahampailla! Rouskis! "Last night I shot an elephant in my Pajamas and how he got in my pajamas I'll never know."

Koirakoulu?

Tauno: Onhan toi lakkautettavien listalla oleva koulu vähän huonokuntoisen näköinen, mutta kyllä se meille koirille kelpaisi - ei kuitenkaan kouluksi, vaan sellaiseksi täyshoitola & puuhamaa -tyyppiseksi paikaksi. Jos sisäpihan kattaisi, siellä voisi leikkiä ympäri talven mukavissa olosuhteissa. Pieni sisäpiha pienille koirille ja iso isoille - niinko mulle. Suurin osa luokista varattaisiin henkilökunnalle, joka enimmäkseen pysyttelisi poissa jaloista. Suuria lihapullia vaan paistelisivat siellä keittiössä ja mooonta kertaa päivässä niitä jakelisivat. Henkilökuntaa tarvittaisiin myös juhlasalissa, koirateatterin näyttämön verhon avaamiseen ja sulkemiseen yms. tekniikkaa hoitamaan. Ja ehkä yleiseen puhtaanapitoon.

Niin että tällaista ehdottelin ohimennen henkilökunnalle eilisellä päivälenkillä. Emännys sanoi, että "Se on pienten lasten koulu, eipäs nyt ruveta sitä lakkauttamaan" ja heitti perään sen "tai muuten" -katseen, jonka edessä on parasta totella.

http://www.adressit.com/pihlajamaki

Ihanaa kun on talvi! (kuvia)

1. Wilman mielestä talvi on ...

2. coooooooool!

2. Tara, lumikuningatar

Pimeetä! (kuvia)

1. Haukkana!

2. Henki(lökunta) - mutta kuka otti kuvan?

3. Ansa: "Yritä nyt täs istuu pokkana, ku jätkä on tos vieres ku Darth Vader!"

Lego Show (kuvia)

Tänään mä sit tein sen...siitäs saivat!

Ansa: Noi kaksjalkaset pikkuriiviöt, jotka asuu meillä, ei ihan taida vielä ymmärtää mua. Sillon ku mä heilun ympäriinsä ja pompin niitä vasten ja nuolen niiden suupieliä, mä tarkoitan, et nyt räjähtääpi rakko - siis pissirakko. Nää niinku vaan pelailee eikä o huomaavinaankaan et mul on asiaa. Mut onnex mutsi oli ystävällisesti jättäny sen bonzon lattialle, niin et sain käyttää sitä alustana. Eihän sitä nyt kukaan imemättömälle alustalle tarpeitaan tee. Se on kyllä hyvä, et ne on noin kivoja ja ajattelevia mua ohtaan :)

Ja sit hei Tauno. Sun ois pitäny sanoo teidän äidille, et haetaan Ansa paikalle, kun se näki sen, mikä se olikaan - ketun. Kato mä olisin heti ottanu sen kii ja teidän äiti ois säästyny kaiken maailman viheltelyiltä. Tuleehan siinä posket ja suu ihan kipeiks, ku pitää niinku suipistella ja puhkua. Tää on kyllä niin väärin ja epistä, sillä aina ku mä nään jotain, niin ne on vaan niitä tyhmiä pupuja ja mutsi ei päästä mua ees leikkiin niillä - se ei kyl ymmärrä yhtään mitään!

Tänään ku mennään illall sinne meidän karvasten kavereiden lekarille, niin mitäs sanot Tauno jos karattais siitä meidän mentävästä aukosta, joka on ihan sen portin vieressä? On siellä muitakin hyviä kohtia, mä oon tutkinu. Vähä ois siistii jaagata kahestaan siel poluil niit pupui tai vaik kettui. Ja jos sä et just sil hetkel jaksais ravata, niin kyl mä voin tuoda sulle pöperöt pöytään - voitais sit leikkii niinku kotia, eiks vaan?

Tauno klo 20:50: Kyllä minulle sopii, että sinä juokset sapuskat kiinni. Minä en viitsi metsästää, kun on tullut tuota nappulaa kuppiin muutenkin ihan kivasti. Voin tarvittaessa vaikka jodlata silläaikaa kun sinä juokset. Osaat sitten tulla ääntä kohti takaisin. Jos voisit ystävällisesti myös kalastaa, pidän erityisesti lohesta. PS. Kiitos kipunoista niskassa... foxy lady ;-)

Kettumainen juttu

Tauno: Olin eilen illalla tuolla leikkipuiston takana saanut juuri napakan otteen sulotuoksuisesta ja makoisasta ruohotupsusta, kun emäntä kiskaisi remmistä ja hihkaisi ääneen, että "Mikäs hemmetti se oli!" ja tuijotti tielle siellä jossain kauempana. Sitten hän höpötti minulle jotain ihmeellisiä kettu-juttuja, että oliko se vai eikö, vaikka oli oudon värinen ja että se ei ainakaan ollut rusakko kun sillä oli niin tuuhea ja pitkä häntä. Emäntä vihelteli pimeään metsään päin, mutta ei hälle kukaan sieltä viheltänyt takaisin. Minä en ainakaan voi mistään ketuista valalla todistaa, kun en mitään nähnyt enkä haistanut. Enkä sitäpaitsi edes tiedä, mikä kettu on. Ainakaan se ei osaa viheltää, tai jos osaa, niin sitä ei eilen huvittanut.

The Suunnitelma

Tauno: Sohjokki ja Loskakki ovat Lumikin rumia ja inhottavia sisarpuolia! Taas oli aamulla maassa ällöttävä hyhhy. Henkilökunnalla on työsopimuksessa sellainen ehto, että saavat käyttää kenkiä, vaikka meikäläinen joutuu avojaloin tarpomaan milloin minkäkinlaisessa maastossa. En sitten aamulla ihan kiusallakaan kakannut, vaikka emäntä hoki taukoamatta, että "tee kakka, tee hyvä kakka, mene tekemään...".
Mun mielestä me koirat tarvittais oma kuplahalli! Ei tieteskään kakkaamista, vaan leikkimistä varten. Pitää vissiin perustaa joku Sorbuskukkulan Koirakerho ja vaatia ensteks ankarasti kuplahallia, mutta myöntyä sitten pitkin (rautaisin) kulmahampain siihen, että koirapuisto laitettaisiin sellaiseen kuntoon, että siellä voi käydä :) Me tarvitaan Ansan kaa turvallinen peuhupaikka. Että sellainen on nyt The Suunnitelma.
The Eka Varasuunnitelma on, että Koirakerho kerää koirapuiston ympäristössä lojuvan puutavaran kasaan ja kaupunki hakettaa ne puiston pohjalle kuivikkeeksi ja pistää siihen sitten vähän maata päälle. Tai jotain.