Jäniskuiskaaja

Tauno: Kekkasin eilen uuden metsästyskonstin, vaikken siitä lajista juuri piittaakaan (siis metsästyksestä, kekkailusta tykkään kyllä). Onnistuin näet "hyptonisoimaan" jäniksen! Istuin paikallani ihan hiljaa, tuijotin pupua tiukasti silmiin ja huhuilin mielessäni, että "tänne, paisti, tänne". Ja niinhän se sitten tulikin, hiljakseen loikkien, suoraan kohti, noin viiden metrin päähän! Minä istuin hievahtamatta, viiksikarvakaan ei värähtänyt. Kuolakin alkoi jo valua suusta pupun lähestyessä, mutta sitten kaksi kaukana kikattavaa teinityttöä pilasi kaiken. Paisti karkasi. Ei no, oikeesti minulla valui räkä nenästä ja jos pupu olisi tullut luo, olisin vain leikkinyt sen kanssa. Niillä on elämä niin rankkaa muutenkin. Kaikenlaisia uhkia piisaa ihan riittämiin, vaikka "Edu" Kettunen vaimoineen näyttääkin muuttaneen pois. Tai me ainakin luultiin, että se oli sen vaimo. Ehkä se Edun kaveri olikin Mikko Repolainen, lempinimeltään "Kaktusviina Kuustonen".

PS. Hyptonisoivasti silmiin tuijottaminen onnistuu hyvin kun on "hieman pyöreähköt silmät", kuten se tuomaritäti siellä näyttelyssä sanoi. Sitäpaitsi, minusta neliskanttiset silmät eivät ole mistään kotoisin. "Kliks klaks" sanovat räpytellessä...