Vapauden kaiho

Tauno: Aika kuivaa on ollut Rekkulassa. Enkä tarkoita pelkästään kuratonta, sillä harvoin sieltä meikäläiselle sopivaa seuraa (narttuja) löytyy. Urosten kanssa on niin vaikea päästä yhteisymmärrykseen siitä, kuka on kuka. Ei tieteskään mun mielestä, mähän oon mä, mutta henkilökunta on niin herkkää.

Me käydään kuitenkin Rekkulassa päivittäin, onhan siellä aina paljon nuuskittavaa. Ja niitä penkkejä! Emäntä laskeskeli, että isojen ja pienten puolilla on kuusi istumavyöhykettä ja niissä istumapaikat yhteensä yli 30 hengelle. Tästä ei kuitenkaan passaa valittaa Rakennusvirastolle, koska silloin käy niin, että ne roudaavat pois just ne pöytä-penkki -systeemit, joita kaikki käyttävät.


Tänä syksynä on ollut mielenkiintoista seurata sienten joukkopakoa Rekkulasta. Me ollaan tosin oltu emännän kanssa eri mieltä siitä, onko sienijoukko tulossa vai menossa. Emännän mielestä ne pyrkivät Rekkulaan, josta kukaan ei niitä varmasti poimi. Mä taas olen ihan saletti siitä, ettei kukaan halua elää aitauksessa, jos voi valita vapauden. Olen kannustanut niitä siinä aidan vieressä haukkumalla ja aaltojakin olen yrittänyt tehdä koipea nostamalla, mutta hirmu hitaasti ne silti liikehtii. No, ehkä ensi syksynä...

Rekkulan ilmoitustaululta on poistettu taideteos "hänen varhaiselta kaudeltaan". Nyt taululle voisi laittaa ilmoituksiakin.

Eikä maailma sitten pelastunutkaan

Koira ei ole kasvissyöjä, vaikka keppi joskus maistuukin.

Tauno: Unohdin viime keväänä kertoa emännän nappulasulkeisista. Olen koko ikäni syönyt Nutro Choice -merkkisiä nappuloita, mutta keväällä niitä ei meinannut saada mistään. Emäntä rupesi siinä yhteydessä miettimään, että on ihan hullua syöttää koiralle valtamerten takaa rahdattavaa ruokaa - vaikka eivät ne nappulat tietääkseni ilmojen halki tänne lennä. No, hänen pieni vihiriä omatuntonsa kolkutteli kuitenkin hyvin äänekkäästi.

Jos minä saisin päättää, söisin joka päivä paljon raakaa lihaa. Koira ei ole kasvissyöjä - mitä nyt joskus vähän keppejä ja huohonkorsia tulee mutusteltua... Isäpappani Uwe syö raakaravintoa ja voi erinomaisen hyvin, mutta tämä minun henkilökuntani on niin laiskaa, ettei sillä riitä jaksua siihen hommaan. Saan kyllä melkein joka päivä nappuloiden kanssa jotain raakaa lihaa. Tai kalaa, joka on muuten mun ihan lempparia sekin, etenkin rasvainen lohi. Ja oliiviöljy. Sitäkin aina joskus lirutetaan vähän nappuloiden sekaan. Nam!

Emäntä löysi kuin löysikin yhden kotimaisen kuivamuonamerkin, josta oli kuulunut enemmän hyviä kommentteja kuin huonoja. Huonot kokemukset liittyivät enimmäkseen siihen, ettei sillä turkki pysynyt kiiltävänä ja hyväkuntoisena, mikä on hyvinvoivan koiran tuntomerkki. Tämänkään nappulan saanti ei ollut helpoimmasta päästä, ainakin silloin sitä myi vain yksi kauppa tällä puolen pääkaupunkiseutua.

Kotimaista murkinaa tuli popsittua noin säkillinen, eikä tuo mitenkään pahaa ollut. Kyllä sitä söi kun ei muutakaan ollut tarjolla. Turkin kunnosta en osaa itse sanoa juuta en jaata. En ainakaan huomannut mitään eroa tyttökoirien suhtautumisessa - yhtä ärhäkästi ovat aina aikomukseni torjuneet. Ihan tarkkaa käsitystä minulla ei ole siitä, miksi henkilökunta päätti palata takaisin Choiceen heti kun sitä oli taas saatavilla. Ehkä se tuntui tutulta ja turvalliselta, ehkä he näkivät jotain, mitä minä en. Vaan kyllä se mulle sopi, hyvää perusmuonaahan se on. Nyt turkkini kiiltää emännän mielestä niin hienosti, että hänen pitää muka pitää aurinkolaseja päässä yötä päivää. Just joo.