sunnuntai 25. marraskuuta 2007

Syyttömät ja suojellut

Tauno: Henkilökunnan esittämät sanomalehtikatsaukset ovat olleet järkyttävää kuultavaa; täällä Pihliksessä on lajitoveri joutunut päivystämään tuntitolkulla ostarilla, räntäsateessa tolppaan kytkettynä ja Haagasta on löytynyt neuloja sisältäviä makkaranpaloja, meille koirille tarkoitettuja. Mehän vedetään halukkaasti mutaa, keppejä ja kuravettä, miksei siis maasta maukasta makkaraa!



Kaksijalkaisia on joskus hirmu vaikee ymmärtää. Yleensä ne on herkkiä ja haluaa suojella heikompia, niinko lapsia ja eläimiä... ja ympäristöä... ja lähiöitä. Sit on ihan henkilökunnassakin sellasii, jotka ei yhtään välitä. Silloin voi käydä niinko täällä ostarilla. Kaikki sympatiat ja empatiat (+ yksi puoliksi pureskeltu keppi Rekkulassa) kärvistelemään joutuneelle kamulle.

Eikä kaikki palvelusväeksi värväytyneet välitä toisista ihmisistäkään, laiminlyövät omat vastuunsa ja hommansa. Mutta minkäs teet! Ei kai kukaan kuvittele, että me koirat huvikseen kuljetetaan lenkillä palvelusväkeä mukana, narun päässä? Se nyt vaan on niin, ettei kakkakikkaroiden keräily ja pienissä pussukoissa kuljettelu ole koiran hommaa! Eikä me pystytä suojeleen itseämme kaikilta ihmisten aikaansaannoksilta, niinko liikenteeltä ja rikotulta lasilta yms. Ne on joskus niin typerii juttuja, ettei niitä eläin pysty edes kuvittelemaan, eikä siten niiltä suojautumaankaan. Jos vain olisikin henkilökunnan valinta koiran omissa tassuissa... Vaan ei, elämän arpapeliä on se.

Sitte on vielä tollasii Haagan tyyppejä, jotka haluaa vahingoittaa koiria, vaikka ne on vihasii ihmisille! Tai ainakin niiden pitäis olla, syyttömiähän me koirat ollaan siihen, jos meistä jotain haittaa on. Yhtään koiraa ei ole ollut oikeudessa syytteisiin vastaamassa, henkilökuntaa kyllä. Meikäläisen emäntä sen tietää kun hän lautamiesnä käräjillä istuu. Musta on kuiteskin aika epistä, että siellä jaetaan kakkua syyllisille. Se on taas yks noita Ihmisen Ihmeellisiä Ideoita.

keskiviikko 21. marraskuuta 2007

HAU!

Tauno: Aikasen isot haukut ansaitsee se, joka on sunnuntaina vissiin ottanut Rekkulan pöydältä kaksi lasista kynttilälyhtyä ja paiskonut ne kallioon matkalla Aarnivalkeille päin. Emäntä ehti vasta tänään keräilemään lasinsiruja ja harmitteli kovasti myös oma tyhmyyttään: "Mitäs veit lasia Rekkulaan ja vandaalien ulottuville... petonista pitäis valaa ja ketjuilla kiinnittää... tunnelma pilalla ja paha mieli...", hää marmatti. Niitä kynttilälyhtyjähän tuotiin Rekkulan iltoja valaisemaan silloin, kun siellä olivat kaikki ympäröivät valotolpat pimeinä.

perjantai 9. marraskuuta 2007

Noloo!


Tauno: Sade oli ennen ihan jees. Sitten emäntä osti ensin itselleen piiitkän punaisen sadetakin ja ettei siinä olisi muka ollut tarpeeksi: Seuraavaksi minulle hankittiin sadevarustus! Noloo! Emännän mielestä on kiva kun en ole niin märkä kun tullaan kotiin; ei tarvitse kuivata kuin jalat ja pää. Joo, joo, laiskuutta, laiskuutta!

Äsken tuolla Graniittitiellä tuli kadun toista puolta vastaan vanha Aaltonen, Oskari siis. Silläkin oli sadetakki päällä ja me yritettiin olla niinko ei oltais huomattukaan toisiamme. Vaan niin oli pakko emäntien pitää äänekäs ja näyttävä sadetakkikatselmus melkein keskellä tietä. Aaltosella oli sentään sellainen maastopuvun värinen, suht' miehekäs tekele. Sen ja sen toisen TVH:n keltaisen sanoi suostuvansa pistämään päälleen, vaan toppatakkia ei mistään hinnasta. "Jos se sen ottaa komerosta, niin minä menen sohvan taakse ja soitan -tana kännykällä poliisille!", mesosi Aaltonen. En tiedä tekiskö se niin, mutta ainakin sen emäntä on siinä uskossa ja sehän riittää.

En olisi millään halunnut levitellä itsestäni verkossa sadetakkikuvia, mutta olkoon nyt ihan vain siltä varalta, ettei joku teistä ole sellaista ennen nähnyt. Osaatte sitten varoa eläinkaupassa jos sellaista ruvetaan päälle sovittelemaan. "Kannattaa ohjelmoida kännykkään virkavallan numero valmiiksi", neuvoo Aaltonen, joka on jo niin vanha ja kokenut, että kandee uskoa.

torstai 8. marraskuuta 2007

Ihana päiväuni!


Tauno: Emäntä kävi tänään Viikin uudessa Prisma-keskuksessa ja kertoi näkemästään. Minä näin iltapäivällä ihanaa unta...

Vapaus on vaarallista?


Tauno: Vähä jännää oli tänä aamuna! Yks mäyris oli päässy Rekkulan pienten puolelta vapauteen! Sen emäntä oli ihan kauhuissaan ku ne oli vaan täällä kylässä eikä edes tuntenu maastoa, ei se eikä se onnellinen mäyris. Me lähdettiin emännän kanssa partioimaan ja mä yritin viestittää, et mä haluun kans vapaaks ja sitä mäyristä paimentamaan, mut emäntä ei päästäny. Sit olis jo kaks koiraa ollu onnellisii... No, henkilökunnan onneksi se pötkylä piti niin kovaa älämölöä kokoajan, et me kuultiin about kokoajan missä se menee. Välillä se tuli näkyviin ja mä yritin esittää "tule luokseni" ilmeitä - se kun oli narttu, Seri nimeltään - mut ei se musta piitannu. Höh. No, sitte se vissiin väsy siihen riehumiseen ja tuli takaisin. Onneks se ei ehtiny Kehäykköselle.
Kaikki koirathan kyllä tietää ne kolot siellä Rekkulassa. Me kaikki ei vaan olla niin onnellisia, et mahduttais niistä ulos.