Rakkaat lukijamme!

Tauno: Arvaa mitä Ansa? Meidän blogimme on noussut blogilistalla 142 sijaa! Jeee! Sijoituksemme on tosin siinä viiden tuhannen kieppeillä (4905), mutta mitä välii! Meillä on kokonaista 3 tilaajaa ja viikossa alle kymmenen lukijaa, mutta ne on kaikki ihanii! Jeeee!

Mr. Pihlajamäki

Ansa: Ette kyllä ikinä usko! MUN kundifrendi, siis Tauno, se on tänään voittanut kisat. Se on niinkus parhaimman näköinen ja kokoinen appelsiinijangsteri mitä vaan voi olla. Niin no ihanko mä nyt en ois sitä tienny. Toisaalta eihän se nyt ole ihmekään, ku mä niinko olen oikeestan sen stailisti ja manageri. Mä aina duunaan sen niskakarvat geelillä hyvännäköiseks ja vedän häntää, et se menis paremmin kippuralle. Täytyy vaan sanoa et pitäkää muut mimmit vaan hampaanne erossa - Tauno on mun, vaan ja ainoastaan mun :)

26.2. Tauno: Henkilökunta tavasi tänään jostain koiralehdestä, että viime vuonna rekisteröitiin yli 40.000 koiraa. Mä luulen, että suurin osa niistä oli eilen Kaapelitehtaalla - ainakin puolet kaikista kahdeksasta rekiströidystä appenzelleristä oli, eli minä, mun broidi ja kaks systerii. Oli kiva nähdä niitä pitkästä aikaa. Mun faijan emäntä pyöritteli mua nakilla koko porukan edessä ja välillä piti paikottaa siinä nakin edessä ihan paikallaan. Se olis ollu ihan kivaa, jos ei olis tarvinnu pitää pantaa kaulassa. Välillä ne yritti avata mun suuta väkisin ja ottaa ne nakit pois, mutta mä purin hampaat yhteen enkä antanu.

Mä sain herkkupaloja napsimalla pokaalin, kaks ruusuketta ja pötkön koiranmakkaraa, josta osa pistettiin Rekkulassa jakoon eilen illalla. Eipä tartte Ansankaan valittaa, että hää vaan joutuu ruuan perässä juoksemaan! Jos me muutetaan kahelleen Rekkulaan ja aletaan siellä susiparina elelemään, niin mä voin hoitaa makkaraosaston - syömällä lisää nakkeja! Mut Ansan pitää jatkaa stailaushommia ja tarkistaa säännöllisesti, että mun hännän kiinnitys pitää.

Ansa oli tuossa edellä huolissaan siitä, että mimmit alkaa mua jahtaan. Musta tuntuu, että se täti, joka määräs niistä makkaroista ja pysteistä, taisi ihastua muhun, koska se oli sujauttanut makkarapaketin mukaan rakkauskirjeenkin. Siinä luki, että "7 kk vanha erittäin hyväntyyppinen urospentu, jolla oikeat pään mittasuhteet. Hyvä otsapenger, aavistuksen pyöreät silmät, hyväasentoiset ja hyvin asettuneet korvat. Erittäin hyvä kaula, suora selkälinja, ikäisekseen hyvin kehittynyt rintakehä. Hyvä hännän kiinnitys ja asento. Liikkuu tasapainoisesti". Sit mä oon sen mielestä vielä jotain tasapainoista eestä ja takaa, mut mä en saanu sen käsialasta selvää, että mitä. Vähä sääliks käy sitä tätiä, ku mä oon jo Ansan kaa.

Se täti oli sanonu, että mä oon MELKEIN pulska, en siis ihan. Se oli mun mielestä ainoo negatiivinen juttu, koska mä olen yrittäny ja yrittäny kasvattaa massaa. Sitä tarvitaan yhden labbiksen, eli Taavin kellistämiseksi. Se on aidan takaa katsellut Ansaa sillä silmällä, mutta aina kun me on yritetty olla Rekkulassa samalla puolella, niin se on tilsinyt mut maan rakoon. Kun nyt ei vaan henkilökunta rupeis vähenteleen sapuskan määrää...

Tuolla meidän kuvasivuilla on pari kuvaa sieltä Kaapelitehtaalta.

Parempi myöhään

Rakennusviraston edustajat vierailivat Rekkulassa perjantaina. Paikkoja olivat esittelemässä Rekkulan pääkäyttäjät, eli laumallinen koiria henkilökuntineen sekä myös lähiöarkkitehti Mikko Tainio. Kolot niin maassa kuin aidoissakin noteerattiin, puut ja vesireitit syynättiin ja portteja kolisuteltiin. Tämän talven työlistalle kunnostus ei enää ehdi, mutta viimeistään ensi talvena (2008) ruvetaan hommiin: Aidat korjataan, puita kaadetaan (ellei jo ennemminkin) ja maaperää ainakin yritetään muokata niin, ettei se menisi sateella ihan velliksi. Kuivatuskonstit ovat vielä vähän hakusessa, mutta maaperää ja ympäristöä tullaan katsomaan sillä silmällä uudelleen ensi kesänä.
Rekkulavisiitin jälkeen Pihlajamäki tarjosi vieraille yllätyksen: Paikasta, jossa heidän karttojensa mukaan on metsää ja talo, löytyikin yllättäen puisto (Aarnivalkea). Tämäkin paikka luvattiin katsastaa uudelleen kesällä. Ehkä silloin voitaisiin pitää makkarakestit,
toivoo Rekkulan väki

Rekkula Remonttiin!

Rakennusviraston edustajat tulevat huomenna perjantaina klo 12:30 Rekkulaan "haukuttaviksi", eli kuulemaan ehdotuksia koirapuistomme kohentamiseksi. Tervetuloa mukaan kaikki Rekkulan käyttäjät - etenkin itse rekut!

Ansa & Tauno

Hei ne raksaviraston tyypit oli tosi kivoja. Meit oli puistossa Wilma, Onni, Vertti, Tara ja tieteski me. Ne kuunteli tosi mielellään meijän parannusehdotuksia. Kerrottiin, et aita´on sieltä täältä sökönä ja tarvittis vähän huoltoo ja et henkilökunta ei o kauheen ilosii, kun keväisin rekkula on ihan veden vallassa. Henkilökunta marmatti myös niistä puista, kun niitä on niin paljon, että päivä ei paista rekkulaan ja ne kerää myös itikoita. Ne raksaviraston tyypit lupas, että vuonna 2008 voitais tehä suurempi puustoremppa ja nyt keväällä aitojen kohennusta ja maa-aineksen lisäämistä. Ne lupas myös tulla uudelleen kylään keväämmällä, jotta ne näkee tilanteen oikeammassa valossa. Saattaa muuten käydä niinkin, että me saatais uusia roskiksia mm. Aarnivalkeelle ja sillai. Henkilökunta ku ei oikein tykkää et maassa on kaikenmaailman paperi- ja makkarapaketti roskaa; vähä mä kyl ihmettelen - ne on hyviä, vai mitä Tauno?

P-mail

Tauno: * Kävin juuri ulkona lukemassa P-mailini, aika paljon oli roskapostia joukossa. Mutta oli kaikkea mielenkiintoistakin, sellaista, jota henkilökunta ei sitten millään näytä ymmärtävän: vetää vain pian pois, eikä anna nuuskia niin pitkään kuin pitäisi. Hyvä, että ehtii tärkeimpiin vastailemaan. Tuolla takametsän rinteessä asuvat paikalliset julkut, eli "Edu" Kettunen vaimoineen, olivat jättäneet pesäkolonsa ulkopuolelle sellaiset "ÄLÄ TULE TÄNNE, TAI MUUTEN" -viestit, että vähän hirvitti. Onhan ne sentään villieläimiä.

* Mä muuten ymmärrän nyt tään Tauno -jutun paljon paremmin. Kuulin vasta eilen emännältäni, että osaan suudella kädelle ihan kuin esikuvani. Emännällä on siitä nimittäin kokemusta, sillä joskus ihan 80-luvun alussa Tauno Palo oli polvistunut emäntäni eteen ja suudellut tätä kädelle, Ravintola Elitessä. Pitää vissiin mennä sinne raflan eteen seisoskelemaan, jos vaikka huomaisivat yhdennäköisyytemme ja kutsuisivat sisään, kantapöytään - syömään lihaa.

Hyvät Rekkulalaiset!

Näin vaalien aikaan olemme me Tauno ja Ansa päättäneet perustaa Rekkulaan oman valtuuston. Toivotamme kaikki kovaa ja hieman hiljempaakin haukkuvat tervetulleiksi. Mottonamme on: Henkilökunta ja muut kaksijalkaiset herätkää - hei hau hau!!
Haukkua saa niin paljon kun haluaa, me emme harrasta yksiäänisesti haukkumista ! Nykäiskää henkilökuntaamme takinliepeestä ja pyytäkää heiltä sähköpostiosoitteemme, julkaisemme kommenttinne halutessanne oman kuvan kera !

T. Ansa ja Tauno

Kettuuu...ketu.. ketu.... kettuuu!

Ansa: Tänään ku me mentiin Tanen kaa ulos nii Tara tuli vastaan ja kertoi, et se oli eilen nähny rekkulan aidan takaa KETUN. Tai siis sen isäntä oikeestaan kerto meidän henkilökunnalle, et se siis oli kettu.Se oli seistä nököttäny ja katsellu Rekkulaa sillä silmällä. Tara oli ollu ihan intona, et mennään hei iskä kattoon sitä lähempää. Mut ei se sit ollu päästäny. Tara kertos et se oli ollu tosi komee ja hyvässä lihassa oleva yksilö.Se kuulemma asuu sen kaverin kaa ihan kahestaan siinä nuotiopaikan jälkeen tulevan pukkisillan vasemmalla puolella, noin kolme metrii alespäin mäkee. Me nähtiin se kämppä Tanen kaa. Koskahan me saadaan Taunon kaa muuttaa kahelleen asumaan?? Me voitais hyvin muuttaa rekkulaan, kyllä me pärjättäis, onhan siellä niitä nakkejakin puissa ja naksuja maassa ja aina sillon tällöin vois pyytää henkilökunnan kyläileen ruokakassin kera :)

Henkilökuntaaa!

Tauno: Keksin vahingossa loistavan keinon ilostuttaa henkilökuntaa. Söin nimittäin eilen illalla takapihalta löytämäni kakkapussin - tyhjän siis. Ei se ole suurinta herkkuani, mutta en voinut antaa sitä Ansallekaan, joten pistelin vihiriän biokakkapussin poskeeni. Tämä ei vielä ollut se iloa tuottava juttu, päinvastoin.

No, tänään sitten puolilta päivin oli sen pussin aika tulla toisesta päästä ulos, aivan kuten kaikkien iltaisin mutustelemieni pikkukeppien on tapana (henkilökunta kutsuu sitä tikkukakaksi). Yritin tietenkin siistinä koirana asetella kikkarat ja tikut valmiiksi ulos tulevaan pussiin, mutta en onnistunut, vaikka kiemurtelin kovasti. Niinhän siinä sitten kävi, ettei iloisen vihiriänruskea pussi tullutkaan kokonaan ulos vaan jäi puoliväliin, ankarasta rypistyksestä huolimatta. Tarvitsin siis henkilökuntaa apuun. Emäntäni pisti oitis puhtaan pussin käteensä ja vetäisi kakkapussin vauhdilla ulos. Ja nauroi! Ääneen ja niin, että vedet lensivät silmistä! Ilmeisesti olin onnistunut järjestämään hänelle unohtumattoman elämyksen ja kerrankin iloisen sellaisen! Sitä tuo vain harmitteli, ettei paikalle osunut ketään tuttua tuota tähtihetkeä todistamaan. Onhan se totta, että henkilökunta on iloisimmillaan silloin, kun se pääsee tekemään sitä, missä se on erityisen hyvä - niinko toteuttamaan itseään. Tästedes syön kaikki eteen tulevat pussukat!

Kakkapussin sisältävä kakkapussi vietiin sitten roskikseen, jota henkilökunta kutsuu kaupunginarkistoksi. En kyllä usko, että ne arkistoivat kaikki minun tuotokseni, mutta jos kuitenkin sen tekevät, niin onpahan siinä tämänpäiväisessä niillä vähän ihmettelemistä.

Kuvasto

Ansan ja Taunon kuvia löytyy linkkilistan takaa!

Ansa ja Tauno suomalaisen elokuvan tähtipari....???? Ai noiko?

Ansa: Huomenta Tauno, mä en nähny sua äsken, ku mä kävin ulkona! Plääh! Mut arvaa mitä? Me ollaanki julkkuja. Tai aenaski julkkujen näkösii. Henkilökunta löys kuvan meidän kaksoisollennoista ja sillee. Ne yrittää täysillä matkia meitä! Nyt meidän kandeis tehä joku suunnitelma, et ne ei pöllis meiän hyvää formaattii....

Niin ja kato, toiki uros puree tota narttuu kaulasta...ihanku sä välil mua, vaik mä kyl enempi sua !

Mä LAITAN TÄN LINKIN, JOS SÄ HALUUT MENNÄ TUTKAILEEN NIITTEN VARKAITTEN SIVUA! href="http://www.info.uta.fi/kurssit/a9/ansa_ja_tauno/

Rekkulan puut pukkaa nakkia!

Tauno: Minä kiipeän! Minä osaan! Nakki, nakki, nakki...
Ansa: Ihan hyvä yritys, Tane, mutta nou nakki! Minä kiipeän sinun selkääsi ja hyppään sitten sieltä, jooko?
Ansa ja Tauno: Haloo! Antakaa hyvä henkilökunta jo niitä nakkeja!

Sydän pomppien iltaa ootan vain

Sä olet, oma Ansani mun, oma kultsuni vaan!
Mä sinun, sulohampaasi illalla niskaani saan!
En tiedä parempaa
kuin kanssas kiertää Rekkulaa
mä siksi, sydän pomppien iltaa ootan vain,
sydän pomppien iltaa ootan vain!

Onnea puolivuotiaalle Ansalleni!

t. Tauno
PS. Ehkä säkin opit tänään nostaan jalkaa :o

Rinta rottingilla !

Ansa: Kiitän ja kumarran jo etukäteen teitä kaikkia, jotka tulette minua tänään muistamaan.OLEN NIMITTÄIN NYT 1/2 VUOTIAS NUORI NEITONEN! Näin kun nyt ryhdyn näitä menneitä kuukausia muistelemaan, huomaan miten paljon pienen koiran puolivuotis elämään mahtuu. Olen kasvanut 3 kiloisesta 16 kiloiseksi ja korkeuttakin on tullut rutkasti. Olen oppinut, että kannattaa välillä kuunnella henkilökuntaa, sillä niillä on ihmeellisen hyviä nappuloita, joita joskus saan. Pelkään vain, että toveri Wilma on huomannut saman ja yrittää tunkeutua minun tontilleni. Wilma nimittäin ei saa silmiään irti emännästäni - istua kököttää vain sen edessä ja odottaa herkkupaloja.

Osaan myös pidätellä vessahätääni tarvittaessa jopa 9 tuntia. Nämä perhemme pikkuapulaiset, kun eivät aina jaksa muistaa tulla koulusta suoraan kotia. Siellä minä sitten loukkaantuneena makaan ja juoksen takajalat ristissä ovelle, kun suvaitsevat saapua; mutta pissinyt en ole. Toki joskus, kun rekkulassa on ollut hurjan hauskaa ja paljon kavereita, niin silloin linjakas kroppani käy hieman ylikierroksilla ja lämpimään kotiin päästessä voi käydä vahinko. Emäntäni ei kuitenkaan ole ollut vihainen, vaan on ystävällisesti siivonnut puolestani.

Olen myös opettanut henkilökunnan ymmärtämään minua. Uskokaa tai älkää nekin voi OPPIA. Kun haluan jotain, niin ei kun vain mahan päälle hyppäämään ja tassulla huitomaan, niin kyllä ymmärtävät. Ne alkaa kiitettävän nopeasti pukemaan toppahousuja jalkaan ja minä saan omat valjaani päälle. Ne ei vaan tiedä sitä, että aina mulla ei ole vessahätä, vaan mulla on kiire Taunon luokse.

Mutta tässä näitä mietteitä näin synttäriaamuna - tavataan REKKULASSA!

t. Ansa

Rekkulassa jytää

Ansa: Vähä meit oli tänää monta Pihliksen Rekkulassa. Aenaski seittemän kaverii. Se Herkules oli kyllä suuri, vaik se on ihan yhtä vanha ku me Taunon kaa. Sen kuljettaja sanos, et se kasvaa 70 kiloseks, eli vielä puolet lisää... huh huh. Kyllä mua vähä alkuu pelotti, mut onneks Wilman emäntä visko mulle lumiklimppei, niin mä unohdin kaiken muun ympärillä olevan. Tauno sen sijaan bräijäs Herkuleksen kanssa koko ajan. Välillä mä yritin mennä väliin ja vetää Taunoa hännästä, et tuu pois, mut ei se tullu.

Sit sinne tuli kolme kovaa ja korkeelta puhuvaa naista. Helga, Wanda ja sit se yks jonka nimee mä en muista. Ne oli aika veikeitä tyyppejä. Kääpiö snautsereita tai jotain. Ollaan me nähty ne kyl ennenki, mut ei kuitenskaa leikitty. Kyllä se on hyvä,että on toi REKKULA, mitä sitä muuten tekiskää - kuljettas henkilökunnan kaa vaan ympäri ämpäri Pihliksen metsiä - vaan on nekin kyllä kivoja mestoja.
Nyt mä meen nukkuun ja kenties näen unta Rekkulasta ja tieteski susta Tauno :)

Tärkeitä virtsanpylväitä

Tauno: Yksi koirauroksen tärkeimmistä virtsanpylväistä on nyt saavutettu: Osaan nostaa jalkaa! Opin sen jo eilen, mutta tänään vasta pääsin oikein merkkaamisen makuun. Oi olisittepa nähneet henkilökunnan reaktion kun ruikkasin tuonne yhden rapun eteen lumipenkkaan sellaisen upean "Tauno was here" -tagin. Kolmesta neljään erilaista tunnetilaa ehdin rekisteröimään emännän kasvoilta ennen kuin hän havahtui potkimaan lunta merkkini päälle. Jee jee, oon kova jätkä! Ainakin narun päästä ja aidan takaa...