Rekkularules

Tauno: Rekkuloimisen uudet säännöt on julkistettu tänään, valtakunnallisena Koiranpäivänä:

1. Vastuu koirasta aitauksessa on aina ulkoiluttajalla.
2. Jos aitaus on jaettu isoille ja pienille koirille, noudata jakoa.
3. Pidä koirasi vapaana aitauksessa.
4. Kiimassa olevaa ja/tai sairasta koiraa ei saa tuoda aitaukseen.
5. Koirien omien lelujen tuonti aitaukseen ja lelujen, keppien, lumipallojen ja kaiken muunkin heittely aitauksessa on kielletty.
6. Huolehdi aitauksen siisteydestä ja valvo koiraasi.
7. Pidä huoli, ettei koirasi haukunnallaan tai muuten häiritse naapuruston rauhaa eikä varsinkaan yöaikaan kello 22–7.
8. Voit ilmoittaa havaitsemastasi turvallisuutta heikentävästä ilkivallasta ja koirille vaaraa aiheuttavista puutteista asiakaspalveluun.
9. Pidä portit aina suljettuina.
10. Noudattamalla näitä sääntöjä kaikissa Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunkien ylläpitämissä koira-aitauksissa suot miellyttävän ulkoiluhetken niin koirille kuin niiden ulkoiluttajillekin.

Tuo kohta 8. pitää ottaa heti käsittelyyn, sillä taas oli koira päässyt karkuun Rekkulasta. Pistänkin henkilökunnan asialle, kirjoitelkoon taas sinne Rakennusvirastoon - taitavat jo tuntea hänet siellä asiakaspalvelussa...

Helsingin Sanomien nettisivuilla, Oma Kaupunki -osiossa esitellään stadin koirapuistot (http://omakaupunki.hs.fi/mesta/166088/Maas%25C3%25A4lv%25C3%25A4n+koirapuisto). Maasälvän koirapuistolla on siellä ainakin toistaiseksi väärä osoite, mutta henkilökunta ehti sinne tiksutella jo noottia.

Vai on tänään Kennelliiton valtakunnallinen Koiranpäivä. Vaadin kakkua!

PS. Oheinen kuva on tietokoneella käsitelty ja julkaistu vasten tahtoani!

Outo metsä

Tauno: Henkilökunta narun päässä riepottaa meikäläistä milloin minnekin. Tänään oltiin vallan Kehä I:n tuolla puolen. Ensin talsimme kehänsyrjää kulkevan meluvallin päällä, jossa kulkee polku. Kehällä huristeltiin kuin hungaroringillä ja meteli oli kova; tien toisella puolella vilkkuivat lehdettömäin puiden takaa Marmorikujan talot. Aina välillä piti pysähtyä kun emäntä otti valokuvia jostain, mitä ei vielä ole, eli Pihliksen puolen meluvalleista. Minua moinen vähän hävetti, mutta pääsimme onneksi laskeutumaan vallilta kehän ja kävelytien väliseen metsään, jossa kulkee polku ihan sinne Hesen kävelysillalle saakka. Aikasen outo on tämä ala-malmilainen metsä. Jos meillä täällä kasvaa puissa vaatteita, niin siellä pukkaa puusta ja maasta leluja!

PS. Henkilökunnan aika menee mukavasti kun poistelee roskakommentteja. Sensuurista ei siis ole kyse.

Söpöin lemmikki?!

Tauno: Henkilökunta on suuressa viisaudessaan ilmoittanut Ansan ja mut Helsingin Sanomien "Söpöin lemmikki" -kisaan. Onneksi kisa käydään valokuvien perusteella, eli eivät käy lehden tuomarit henkilökohtaisesti söpöyttä tarkistamassa. Voisi olla tulos toinen... Ei vaiskaan, olemme Ansan kaa aina hirmu söpöjä. Paitsi, että täällä kulmilla pyörii Ansan suloja ihailemassa sellaisia hanakoita uroksia, että niiden tullessa vastaan yritän näyttää kaikkea muuta kuin söpötä. Aika hyvin olen siinä välillä onnistunutkin.
Äänestämässä voi käydä täällä: http://www5.hs.fi/lemmikkiaanestys/

PS. Jos tämän viestin kommentteihin ilmestyy epäilyttäviä linkkejä, älä napsauttele niitä.

Puut puhkeavat pipoon

Tauno: Henkilökunnan käyttämän käsitteistön koirantaminen on joskus hankalaa, mutta tänään selvisi taas yksi asia: Vaatepuu tarkoittaakin puuta, jossa kasvaa vaatteita. Aamulenkillä bongasimme kaksi pipopuuta ja kaksi vanttupensasta, joista suurin osa tamineista oli jo poimittu parempiin päihin ja kätösiin. Kunhan kevät tästä edistyy pääsemme varmaan lähimetsiin housustamaan ja paidastamaan. Emäntä tietää kuulema kaikki parhaat haute couture -paikat. Vaan hyvin paljon jää ihan käyttökelpoista rukkaa ja kappahlia metsiin mätänemään. On se sääli.

PS. Poistin taas epämääräisen kommentin, joka lienee virus.