Tarpeellinen arkki

Tauno: Emäntä on innoissaan Pihlajamäen arkkitehtuuripolusta. Minä en oikein ymmärrä mitä se tarkoittaa. Sen vaan sanon, että arkki saattaa olla ihan tarpeellinen. Niin rehvakkaasti tulee taas nytkin vettä taivaalta.
Jengi joskus valittaa, että täällä Pihliksessä on aina kotiin ylämäki, mutta sehän on vaan hyvä, jos toi veden tulo jatkuu ja jatkuu. Ei olla ihan ekojen arkkitehtuuria tarvitsevien joukossa. Sitä on kuitenkin täällä näytillä, ilmeisesti edellisen ilmastonmuutoksen jäljiltä.
Muutamia arkkitehtuurilta vaikuttavia rakennelmia - tai niiden jämiä - olen minäkin nähnyt täällä ympäristössä. Tuossa yläkuvassa on mukana myös arkkitehti.

Reilua jengiä!

Tauno: Ollaan taas emännän kanssa eri mieltä, tällä kertaa siitä, onko reilua heittää ruokaa tienvarteen. Minusta on, tietenkin! Aika usein ihmiset laittaa pullaa ja leipää metsään, mutta joskus on parempaakin sapuskaa tarjolla. Ei siitä ole montaakaan viikkoa, kun tuossa Marmoritien päiväkodin ja sen viereisen rivitalon välistä kulkevalla kujalla oli broilerin jämiä! Jesh! Ikinä en saa kotona broilerin luita ja siinä niitä oli tyrkyllä aimo annos! Emäntähän ei niitä pimeässä nähnyt, enkä minäkään, mutta hajuaistihan mulla toimii! En kuitenkaan ollut riittävän nopea ja emäntä onnistui onkimaan luut kurkustani pois. Epistä!

No, samoilta paikkeilta löytyi viikko sitten perjantaina aamutuimaan taas nannaa: oikein reilu kalanruoto, pää ja pyrstökin vielä jäljellä! Oi, kuinka rakastankaan kalaa! Tällä kertaa päästin sapuskasta vahingossa irti kun emäntä karsealla äänellä kiljaisi "irrrrrrti!!!!". Siinä rivitalon aidan vieressä on koko viikon tuoksunut ihan hirmu hyvältä. Pari kaveria on sanonut samaa.

Emäntä on ollut noista jutuista kauheen tohkeissaan. Mun mielestä tos kohtaa kulkee tosi reiluu jengii - heittävät ruokaa meille reppanoille, jotka ei ikinä saada sitä kotona tarpeeks. Epäreilua on se, että maukkaat murkinat jää rotille, jotka tosi nopeesti kekkaavat parhaat ruokapaikat, pesiytyvät siihen lähelle ja vievät kaikki makupalat.

Onko rakkautes ruastumaton?

Tauno: Ansa pyöräytti tuossa reilu viikko sitten reippaan limevihreän sählypallon, josta minä tapani mukaan lupasin kantaa vastuun. Uuden perheenjäsenen nimi on Edna, eli esikoisemme Esko sekä kaksoset Eko ja Esteri saivat pikkusiskon. Ihan kiva, mutta...

Olen alkanut epäillä Ansan rakkauden syvyyttä. Juu. Hän ei nimittäin ole enää huomaavinaankaan minua, vilkaisee vain hätäisesti ja kääntää sitten selkänsä. Kepit (lentävät) ovat hänen intohimonsa. Minä taas olen mustasukkaisuudesta jo ihan riakaleina ja yritän pakkomielteisesti syödä kaikki vastaantulevat kepposet.

Ehkä Ansa on minuun kyllästynyt ja ajattelee vain, että tuo pönttö se ottaa aina vastuun kantaakseen, vaikka hyvin tietää olevansa asianosaton. Ehkä minun pitää yrittää vaihtaa taktiikkaa ja koettaa olla etäisempi ja viileämpi. Ja katsotaan ens kerralla vähän tarkemmin sitä jälkikasvuakin. Kyllä edes vähän pitää olla näkönen, jos meinaa meikäläisen saada isäpapaksi.

Vapauden kaiho

Tauno: Aika kuivaa on ollut Rekkulassa. Enkä tarkoita pelkästään kuratonta, sillä harvoin sieltä meikäläiselle sopivaa seuraa (narttuja) löytyy. Urosten kanssa on niin vaikea päästä yhteisymmärrykseen siitä, kuka on kuka. Ei tieteskään mun mielestä, mähän oon mä, mutta henkilökunta on niin herkkää.

Me käydään kuitenkin Rekkulassa päivittäin, onhan siellä aina paljon nuuskittavaa. Ja niitä penkkejä! Emäntä laskeskeli, että isojen ja pienten puolilla on kuusi istumavyöhykettä ja niissä istumapaikat yhteensä yli 30 hengelle. Tästä ei kuitenkaan passaa valittaa Rakennusvirastolle, koska silloin käy niin, että ne roudaavat pois just ne pöytä-penkki -systeemit, joita kaikki käyttävät.


Tänä syksynä on ollut mielenkiintoista seurata sienten joukkopakoa Rekkulasta. Me ollaan tosin oltu emännän kanssa eri mieltä siitä, onko sienijoukko tulossa vai menossa. Emännän mielestä ne pyrkivät Rekkulaan, josta kukaan ei niitä varmasti poimi. Mä taas olen ihan saletti siitä, ettei kukaan halua elää aitauksessa, jos voi valita vapauden. Olen kannustanut niitä siinä aidan vieressä haukkumalla ja aaltojakin olen yrittänyt tehdä koipea nostamalla, mutta hirmu hitaasti ne silti liikehtii. No, ehkä ensi syksynä...

Rekkulan ilmoitustaululta on poistettu taideteos "hänen varhaiselta kaudeltaan". Nyt taululle voisi laittaa ilmoituksiakin.

Eikä maailma sitten pelastunutkaan

Koira ei ole kasvissyöjä, vaikka keppi joskus maistuukin.

Tauno: Unohdin viime keväänä kertoa emännän nappulasulkeisista. Olen koko ikäni syönyt Nutro Choice -merkkisiä nappuloita, mutta keväällä niitä ei meinannut saada mistään. Emäntä rupesi siinä yhteydessä miettimään, että on ihan hullua syöttää koiralle valtamerten takaa rahdattavaa ruokaa - vaikka eivät ne nappulat tietääkseni ilmojen halki tänne lennä. No, hänen pieni vihiriä omatuntonsa kolkutteli kuitenkin hyvin äänekkäästi.

Jos minä saisin päättää, söisin joka päivä paljon raakaa lihaa. Koira ei ole kasvissyöjä - mitä nyt joskus vähän keppejä ja huohonkorsia tulee mutusteltua... Isäpappani Uwe syö raakaravintoa ja voi erinomaisen hyvin, mutta tämä minun henkilökuntani on niin laiskaa, ettei sillä riitä jaksua siihen hommaan. Saan kyllä melkein joka päivä nappuloiden kanssa jotain raakaa lihaa. Tai kalaa, joka on muuten mun ihan lempparia sekin, etenkin rasvainen lohi. Ja oliiviöljy. Sitäkin aina joskus lirutetaan vähän nappuloiden sekaan. Nam!

Emäntä löysi kuin löysikin yhden kotimaisen kuivamuonamerkin, josta oli kuulunut enemmän hyviä kommentteja kuin huonoja. Huonot kokemukset liittyivät enimmäkseen siihen, ettei sillä turkki pysynyt kiiltävänä ja hyväkuntoisena, mikä on hyvinvoivan koiran tuntomerkki. Tämänkään nappulan saanti ei ollut helpoimmasta päästä, ainakin silloin sitä myi vain yksi kauppa tällä puolen pääkaupunkiseutua.

Kotimaista murkinaa tuli popsittua noin säkillinen, eikä tuo mitenkään pahaa ollut. Kyllä sitä söi kun ei muutakaan ollut tarjolla. Turkin kunnosta en osaa itse sanoa juuta en jaata. En ainakaan huomannut mitään eroa tyttökoirien suhtautumisessa - yhtä ärhäkästi ovat aina aikomukseni torjuneet. Ihan tarkkaa käsitystä minulla ei ole siitä, miksi henkilökunta päätti palata takaisin Choiceen heti kun sitä oli taas saatavilla. Ehkä se tuntui tutulta ja turvalliselta, ehkä he näkivät jotain, mitä minä en. Vaan kyllä se mulle sopi, hyvää perusmuonaahan se on. Nyt turkkini kiiltää emännän mielestä niin hienosti, että hänen pitää muka pitää aurinkolaseja päässä yötä päivää. Just joo.