torstai 28. helmikuuta 2008

Täyttä karkua!


Oi Ingrid, eiku siis Ansa! Olen järjestänyt meille karkumatkan! Air Rekkula lennättää meidät huomenna suoraan Malmilta Casablancaan! Hengailen hangaarilla kukonlaulun aikaan, tulethan silloin?! You must remember this, A kiss is just a kiss, a sigh is just a sigh. The fundamental things apply, As time goes by.


Tauno: Huomenna on Karkauspäivä! Minä en enää pääse karkaamaan, siitä emäntä pitää nykyään hyvän huolen. Kerran nimittäin kävi niin, että hän päästi minut hetkeksi vapaaksi ja minä tietenkin ryntäsin ukkomöykkäämään yhdelle pienelle koiralle. Emäntä sai kuulla kunniansa, ihan aiheesta. Nykyään emännältä ei enää karkaille kuin ajatus päästä ja joskus melkein pissi kun se nauraa Ansan emännän kanssa.

Ansalle olen yrittänyt vihjailla, että karattaisiin vihille, mutta se sanoo, että vihille meno tarkoittaa jäniksen perään säntäämistä. ”Dorka!”, se vaan huikkaa mennessään. Sen juoksuaika on taas ohi ja nyt se syö vain tanskandogeille tarkoitettua ruokaa ja muita herkkuja. Saas nähdä, millaisen siskon tai veikan meidän esikoisemme Esko mahtaa saada.

Ei minun yleensä tee mieli karata, mutta viime lauantaina olisin kyllä halunnut ja yritinkin. Sain nimittäin perjantaina niin makoisan luun, että hotasin sen vähän liian rouheina kappaleina. Lauantaina piti sitten mennä pieneläinklinikalle. Tein ankaraa vastarintaa kun minut pakotettiin pöydälle ja aseteltiin väkisin sellaisen koneen alle. Sitten kovasti sillä koneella tähtäiltiin ja POW - tulta munille! No, ei se sattunut, mutta mistäs sen voi etukäteen koira tietää. Henkilökuntakin oli varmuuden vuoksi pukeutunut luotiliiveihin! Onneksi niitä luusäpäleitä ei enää ollut vaaraksi asti.

Joskus kotieläimet ja lemmikit pääsevät ihan oikeesti karkuun. Me nähtiin emännän kanssa yhdessä puskassa sellainen kummallinen loukku. Emäntä ensin arveli, että joku yritteliäs haaveilee jänispaistista. Loukussa oli kuitenkin kannessa Helsingin elänsuojeluyhdistys HESYn selitysteksti ja sisällä lautasella tonnikalaa. Se ei taida kuulua jänisten luontaiseen ruokavalioon. Osaakohan jänikset edes uida?
Emäntä sähköposteili HESY:n kanssa ja sieltä kerrottiin, että jos ihmiseltä pääsee vaikkas nyt kissa karkuun, niin heiltä saa lainata loukun, jolla voi yrittää sitä saada kiinni. Ne loukut saattaa kyllä loppua kesken näin karkausvuonna. Aika paljon kissoja ja koiria ja muita lemmikkejä löytyykin. Niitä voi kysellä HESY:ltä sekä Viikissä sijaitsevasta pääkaupunkiseudun kuntien yhteisestä löytöeläintalosta.

"Viimeinen kuulutus Air Rekkulan lennolle Casablancaan, portti A1"

sunnuntai 10. helmikuuta 2008

Ärinää ja murinaa

Tauno: Mä en oikein tiedä mikä mulla on. Olen yleensä ollut hyvinkin sosiaalinen ja tykännyt kaikista koirista, mutta nyt mun mielestä toiset urokset ovat aivan silmittömän typeriä ja niille pitää pullistella, ankarasti. Emäntää hävettää ihan selvästi ja se yrittää keventää tunnelmaa iskemällä siinä kesken hulabaloon leppoisaa tarinaa. Just joo...

Kyllä mä emäntää tavallaan ymmärränkin, sillä sain itse tuta eilen, millaista rähisijän kanssa on kulkea. Tulimme nimittäin eilen iltalenkin jälkeen tänne oman talon pihalle. R-rapun tokan kerroksen vasemmanpuoleisella parvekkeella oli jotain porukkaa pilettämässä. Ei siinä mitään, mutta juuri kun olimme kävelleet rapun ohi, huusi sieltä parvekkeelta joku nuorehko kundi, että "Hei rouva, saanko sylkeä koiranne päälle?" Emäntä veti hartiat kyyryyn ja jatkoi matkaa. Kohta parvekkeelta kuului: "Mä tiedän kuule missä sä asut, niin et..." Silloin emäntä kääntyi ja läksi tomerasti kohti huutajia, jotka sujahtivat piiloon. Emäntä huusi niille takaisin, että "Oliks sulla jotain asiaa, vai, puhu poika rohkeesti!" Mulla oli kamala työ vetää emäntä pois sieltä riehumasta. Se puhkui ja puhisi vielä kauan sen jälkeen, että ikinä ei kuulema ole ennen hälle huudeltu ja vielä omasta talosta.
Ehkä emäntäkin nyt ymmärtää, miltä minusta tuntuu kun joku pottuilee.