
Kyllä mä emäntää tavallaan ymmärränkin, sillä sain itse tuta eilen, millaista rähisijän kanssa on kulkea. Tulimme nimittäin eilen iltalenkin jälkeen tänne oman talon pihalle. R-rapun tokan kerroksen vasemmanpuoleisella parvekkeella oli jotain porukkaa pilettämässä. Ei siinä mitään, mutta juuri kun olimme kävelleet rapun ohi, huusi sieltä parvekkeelta joku nuorehko kundi, että "Hei rouva, saanko sylkeä koiranne päälle?" Emäntä veti hartiat kyyryyn ja jatkoi matkaa. Kohta parvekkeelta kuului: "Mä tiedän kuule missä sä asut, niin et..." Silloin emäntä kääntyi ja läksi tomerasti kohti huutajia, jotka sujahtivat piiloon. Emäntä huusi niille takaisin, että "Oliks sulla jotain asiaa, vai, puhu poika rohkeesti!" Mulla oli kamala työ vetää emäntä pois sieltä riehumasta. Se puhkui ja puhisi vielä kauan sen jälkeen, että ikinä ei kuulema ole ennen hälle huudeltu ja vielä omasta talosta.
Ehkä emäntäkin nyt ymmärtää, miltä minusta tuntuu kun joku pottuilee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti