Olen unessa useasti...
Tauno: Koirakaveeraaminen on ollut sietämättömän vähäistä. Ansa on ollut juoksussa, joka tosin on hidastumaan päin, ja kelit on niin kurjat, ettei kukaan muukaan käy koirapuistossa. Paitsi ehkä pienet, helposti pestävät rekut.
Henkilökunta on yrittänyt selittää, millaisia olivat lapsuuden talvet täällä Pihlajamäessä. Hiihtämistä, luistelua, lumilinnojen tekoa. Mä niistä mitään ymmärrä, mutta jotenkin tällaisella Sveitsin alpeilta kotoisin olevalla rodulla veri vetää hangille ja vuorille. "The hills are alive..." No, ei oo näillä keleillä mäetkään elämää täynnä. Kirkon viereisiltä kallioilta ei kuulu iloista laulua ja hyndälläkäin on ollut hiljaista - ja vain vähän rikottuja pulloja. Emäntä muuten kertoi kuulleensa bussissa jonkun tytön iloitsevan kovasti uusista muovisista kaljapulloista: "Aattele, ettei ikinä enää mene kaljat hukkaan!" Onhan sekin jotain, vaikka ne uudet uusiokäytettävät pullot eivät ympäristön kannalta kierrätettävien veroisia olekaan. Tassut kiittää!
