Ansa: Kiitän ja kumarran jo etukäteen teitä kaikkia, jotka tulette minua tänään muistamaan.OLEN NIMITTÄIN NYT 1/2 VUOTIAS NUORI NEITONEN! Näin kun nyt ryhdyn näitä menneitä kuukausia muistelemaan, huomaan miten paljon pienen koiran puolivuotis elämään mahtuu. Olen kasvanut 3 kiloisesta 16 kiloiseksi ja korkeuttakin on tullut rutkasti. Olen oppinut, että kannattaa välillä kuunnella henkilökuntaa, sillä niillä on ihmeellisen hyviä nappuloita, joita joskus saan. Pelkään vain, että toveri Wilma on huomannut saman ja yrittää tunkeutua minun tontilleni. Wilma nimittäin ei saa silmiään irti emännästäni - istua kököttää vain sen edessä ja odottaa herkkupaloja.
Osaan myös pidätellä vessahätääni tarvittaessa jopa 9 tuntia. Nämä perhemme pikkuapulaiset, kun eivät aina jaksa muistaa tulla koulusta suoraan kotia. Siellä minä sitten loukkaantuneena makaan ja juoksen takajalat ristissä ovelle, kun suvaitsevat saapua; mutta pissinyt en ole. Toki joskus, kun rekkulassa on ollut hurjan hauskaa ja paljon kavereita, niin silloin linjakas kroppani käy hieman ylikierroksilla ja lämpimään kotiin päästessä voi käydä vahinko. Emäntäni ei kuitenkaan ole ollut vihainen, vaan on ystävällisesti siivonnut puolestani.
Olen myös opettanut henkilökunnan ymmärtämään minua. Uskokaa tai älkää nekin voi OPPIA. Kun haluan jotain, niin ei kun vain mahan päälle hyppäämään ja tassulla huitomaan, niin kyllä ymmärtävät. Ne alkaa kiitettävän nopeasti pukemaan toppahousuja jalkaan ja minä saan omat valjaani päälle. Ne ei vaan tiedä sitä, että aina mulla ei ole vessahätä, vaan mulla on kiire Taunon luokse.
Mutta tässä näitä mietteitä näin synttäriaamuna - tavataan REKKULASSA!
t. Ansa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti