Tauno: ”Koira on valinnut ihmisen henkilökunnakseen käsien vuoksi. Vaikka olemme jalalla erinomaisia, niin käsillä tehtävät asiat on lajimme ollut pakko ulkoistaa. Siksi muinaiset esi-isämme lähettivät tarjouspyynnöt kaikille kädellisille ryhmittymille ja perimätieto kertoo, että valinta oli vaikea. Ihmiseen päädyttiin lopulta siksi, että tämä oli oppinut viihtymään maassa. Näin meidän koirien ei ole vuosituhansien saatossa tarvinnut opetella kiipeämään puiden latvustoihin, missä ulkoilu olisi hankalaa jo ihan oksiin takertuvien remmienkin vuoksi. Muuta eroahan näissä kädellisissä ei näin koiran näkökulmasta ole ja vaihto saattaa hyvinkin tulla ajankohtaiseksi, jos ihmiset vielä kovasti nykyisestään veltostuvat.Eivätkä toimi ihmisillä kädetkään enää kovin luotettavasti. Heiltähän karkaa lapasesta milloin mitäkin; pullot särkyvät kallioille ja roskat putoavat minne sattuu – usein ihan roskiksen viereen. Mahdottoman paljon olen nähnyt metsissäkin ihmisen tavaroita. On hanskoja, pipoja, akkuja, patjoja, tuoleja, kanistereita, alushousuja, kiukaita, sukkia, sytkäreitä, peltipurkkeja, pullonkorkkeja muovirasioita, ammeita, autoja, polkupyöriä... ja niin edelleen. Muiden kädellisten tavaroita ei metsistä löydy, joten heillä ilmeisesti kädet toimivat edelleen moitteettomasti. Tämä on syytä muistaa, kun sopimus ihmisen kanssa on seuraavan kerran katkolla.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti