Masennusta...

Ansa: Mä olen niin masentunu, että! Tänään aamulla Onni käyttäyty ihan ihmeellisesti. Se vinku ja vikisi, vaik mä olin ihan tavallinen - juoksin kepakon perässä ja ärisin sille, et mrrr.. et ota mun kepaa. Emäntä kelas, et mikähän juttu tää nyt on, ei kait vaan juoksut ole alkamassa. Siis mitkä juoksut - ainahan MÄ juoksen. No sit se alko tutkii mua kotona. Paineli mahasta ja vaikka mitä. Mä yritin nuolla itteeni sitä mukaa kun veri "lensi". Emäntäni päätyi tutkimuksissaan siihen, että kuukauden rekkula-aresti on alkanut! Siis tää on niin väärin!!! On se nyt vaan kumma, kun haukku näin naiseksi tulee, niin heti laitetaan karenssiin :(

Mutta ei se mitään pojat - nähdään kartsalla. Ja mä tosiaan odottelen, et te kaikki ihanat Roomeot tulette vaikka ikkunan alle laulamaan. Sieltä minä sitten parvekkelta kurkistelen ujona ja kainona, nautiskellen huomiosta - kuin Julia konsanaan.

Niin ja enhän mä nyt sitten pääse Rekkulan talkoisiinkaan...mä voin kyllä laittaa mun henkilökunnan hommiin sinne Rekkulaan. Meidän porukoille ei kuulemma se sunnuntai käy, sillä mun isännällä on kuulemma lauantaina joku puolenvuosisadan karonkka - se vanhenee ihan gubbeks. Mut mä lupaan, että ne tulee siirtämään KASAA joku toinen päivä.

Terveisin Ansa - ei enää tyttö.