Tauno: Niskavuori oli taas eilen lujilla kun kaksi piikkiä tuikattiin sinne, rokotuksia siis. Noo, emmä sitä oikeesti edes huomannu. Niinko en sitäkään, kun tunnistesirua skannailtiin. Siellä se kuiteskin oli, vaikka Ansa (niskavuoren emäntä) on terävin hampain möyhentänyt niskalihakseni välillä ihan helläksi.
Asiaan. Henkilökunta on alkanu tohista jotain koirakoulu-juttua! Mä en käsitä! Mitä koulua tässä muka tarvitaan? Mehän kaikki ta-va-taan ihan sujuvasti, eli heilutetaan häntää tai rähistään kun nähdään. Me käytetään p-mailia, eli osataan lukee ja kirjoittaa viestejä. Meillä on kemistin nenä ja hyvä fysiikka. Me tunnetaan kaikki sijamuodotkin, mutta kaks niistä on meille varsin tärkeetä, illatiivi ja inessiivi: Rekkulaan ja Rekkulassa. Etenkin tota illatiivia me osataan ilmaista selkeästi remmistä vetämällä. Illatiivin valmistelu aloitetaan illalla kotona, ankarasti tuijottamalla, yleensä siinä seitsemän aikoihin. Henkilökunnan mielestä sijamuodot on kielioppia, mutta me ollaan eri mieltä siitä.
Matematiikkakin sujuu: lasketaan vieraat sisälle, mutta ei ulos. Joskus lasketaan laulellen vesiä ja joskus aiheutetaan laskuja. Useimmat meistä näet osaa jakaa, esim. yhden kengän/sohvan/seinän kahteen tahi useampaan osaan. Kertominen on vaikeampaa. Lajitovereiden kesken kerronnassa sattuu väärinkäsityksiä silloin tällöin, mutta henkilökunnan kanssa päivittäin. Meillä kun ei ole aina oikein yhteistä kieltä. Henkilökunta ei ole suostunut pistään omaa kieltään peliin ja siks mä oon yrittäny itte hoitaa tommosta kielikylpyä ittelleni. Monta kertaa päivässä. Henkilökunta ei siitä hirveesti tykkää, on kuulema niin roisin näköstä. Mutta mitäs väliä sillä on, jos kielitaito kehittyy! Se se vasta on kunnon kielioppia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti