Ansa: Noi kaksjalkaset pikkuriiviöt, jotka asuu meillä, ei ihan taida vielä ymmärtää mua. Sillon ku mä heilun ympäriinsä ja pompin niitä vasten ja nuolen niiden suupieliä, mä tarkoitan, et nyt räjähtääpi rakko - siis pissirakko. Nää niinku vaan pelailee eikä o huomaavinaankaan et mul on asiaa. Mut onnex mutsi oli ystävällisesti jättäny sen bonzon lattialle, niin et sain käyttää sitä alustana. Eihän sitä nyt kukaan imemättömälle alustalle tarpeitaan tee. Se on kyllä hyvä, et ne on noin kivoja ja ajattelevia mua ohtaan :)
Ja sit hei Tauno. Sun ois pitäny sanoo teidän äidille, et haetaan Ansa paikalle, kun se näki sen, mikä se olikaan - ketun. Kato mä olisin heti ottanu sen kii ja teidän äiti ois säästyny kaiken maailman viheltelyiltä. Tuleehan siinä posket ja suu ihan kipeiks, ku pitää niinku suipistella ja puhkua. Tää on kyllä niin väärin ja epistä, sillä aina ku mä nään jotain, niin ne on vaan niitä tyhmiä pupuja ja mutsi ei päästä mua ees leikkiin niillä - se ei kyl ymmärrä yhtään mitään!
Tänään ku mennään illall sinne meidän karvasten kavereiden lekarille, niin mitäs sanot Tauno jos karattais siitä meidän mentävästä aukosta, joka on ihan sen portin vieressä? On siellä muitakin hyviä kohtia, mä oon tutkinu. Vähä ois siistii jaagata kahestaan siel poluil niit pupui tai vaik kettui. Ja jos sä et just sil hetkel jaksais ravata, niin kyl mä voin tuoda sulle pöperöt pöytään - voitais sit leikkii niinku kotia, eiks vaan?
Tauno klo 20:50: Kyllä minulle sopii, että sinä juokset sapuskat kiinni. Minä en viitsi metsästää, kun on tullut tuota nappulaa kuppiin muutenkin ihan kivasti. Voin tarvittaessa vaikka jodlata silläaikaa kun sinä juokset. Osaat sitten tulla ääntä kohti takaisin. Jos voisit ystävällisesti myös kalastaa, pidän erityisesti lohesta. PS. Kiitos kipunoista niskassa... foxy lady ;-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti